tiistai 15. syyskuuta 2015

Pää alkaa hajota

Arki ei lähtenyt oikein kauheen vauhdikkaasti käyntiin, enkä ehtinyt käydä kouluakaan kun kaksi ensimmäistä päivää ja olen ollut viikon sairaslomalla.. Maanantaina 7.9. alkoi siis koulu, normaali koulupäivä, tiistaina hypäreillä ponin liikutus, viimeiseks ratsastustunnit, koulun jälkeen ponilla rokotus... Noinkohan meni?

Aamupäivä meni ihan normaalisti. Teoriaa luokassa, ei mitään sen ihmeellisempää. Ainoo miinus, että mulla oli kai huono päivä kuin kaikki ärsytti tosi paljon. Noh, pitihän se arvata ettei se, että ärsyttää, voi mitenkään riittää huonoksi päiväksi. Poni oli ratsastaessa ihan todella outo! Se vaan häsläsi koko ajan, välillä ei liikkunut mihinkään, kyttäili joka puolelle, hirnu muille hevosilla, oli melko kuuro avuille, oli tosi jännittynyt ja pukitteli melko paljon! Lopuksi se oli sitten oma itsensä, mutta en ymmärrä mikää Hinkulassa tai Kiuruvedellä ylipäätään on kun poni on aluksi aina tollainen, mutta Maaningalla ei sitten mitään ongelmia. Mutta jospa se siitä kuten viimekin vuonna!


Laittelin sitten ponin pois ja meillä oli sitten ratsastustunti, jolla menin Kukalla. Tai ainakin tarkoitus oli! Ensinnäkin laitumelta hakiessa se vaan steppaii ja oli muutenkin ihan höntti. Ajattelin jo silloin, ettei tunnista tule mitään. Noh, pääsin satulaan, kävelin pitkin ohjin kolme askelta, alkoi rodeo ja tipuin päälleni kovalle tallin pihalle.. Olisinpa edes tippunut kentällä tai maneesissa. Päätä alkoi särkeä sillä sekunnilla, eikä satulaan ollut enää nousemista. Kipu oli niin kova, ärsytti. Ponilla meni joku toinen juoksutuksen jälkeen. Hensu käytti ponin klinikalla rokotuksessa. Minä lähdin Kiuruveden terveyskeskuksen kautta KYSiin (Kuopion yliopistollinen sairaala) ja siellä vietin seuraavan yöni. 


Tippumisesta on nyt viikko, enkä voi tehdä käytännössä mitään urheilullista, sillä päähän koskee, selkään koskee, kylkeen koskee, käteen koskee ja niskoihin koskee. Voin kertoa, ettei tämän hetkinen fiilis ole parhaimmasta päästä. Huomenna menen koululääkärille ja toivon vaan niin hartaasti, että ensi viikolla olen jo koulussa täysissä voimissa! Sen näkee sitten.

Rokotuksen jälkeen ponikin kuumeili pari päivää ja nyt se on alkanut Hensun toimesta liikkumaan kevyesti ja näin varmaankin loppuviikonkin. Päikkä alkaisi torstaina, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, etten kykene ehkä vielä paskanlappamiseen tämän selän kanssa. Haluaisin vaan kouluun, ponin liikutukseen ja siihen päikkään, mutta ei niin ei..