Huh hellettä!

Viime viikkoina on ollut todella lämmintä, enkä valita! Ihanaa kun kerrankin Suomessa on oikeasti kesä ja ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun tämä kalkkilaivan kapteeni on saanut iholleen rusketusta (tai siis kädet ja rintakehä..).

Palataan kuitenkin reilu viikko taaksepäin. Meillä oli 2-tason koulukisat Iisalmessa, meidän entisellä kotitallilla lauantaina 7.7. Jotenkin onnistuin tulemaan perjantaina kipeäksi, joten oma kisakuntoni ei ollut lähelläkään huippua, joten poni jäi todella pohkeen taakse molemmilla radoilla, vaikka sain sen verkassa liikkumaan super kivasti. Kuitenkin HeB luokasta saatiin tulokseksi 65,870% jolla ylsimme kolmanteen sijaan ja HeA luokasta 60,673% jossa olimme neljänsiä (toisia ei-sijoittuneita). Tyytyväinen ratoihin en todellakaan ollut, mutta annan sen nyt itselleni anteeksi huonon vointini vuoksi. Seuraavat kaksi päivää pidin taukoa ratsastuksista, mutta tiistaina palailin jälleen satulaan.

Kisojen jälkeen treenit on alkaneet koko ajan luistaa aina vaan paremmin Rusinan kanssa! Pikkuhiljaa se alkaa oikeasti tulemaan herkäksi pohkeellekin ja se on alkanut suorittaa todella rehellisesti. Koulupuolella olen saanut sen ratsastettua isoon ja rentoon askeleeseen ja tehnyt paljon avotaivutuksia sekä väistöjä, jotta se alkaa vertyä vielä enemmän.
Treenien jälkeen ollaan usein menty käymään järvessä pulikoimassa ja poni tykkää siitä niin kovasti, kun pääsee treenin jälkeen viilentymään. Eilen (tiistaina) jopa ensimmäistä kertaa ikinä Rusina oikeasti ui ja se ui niin hienosti, vaikka aluksi taisi hieman olla ihmeissään kun ei jalka enää yltänytkään pohjaan.

Sunnuntaina 15.7. meillä oli piitkästä aikaa estevalmennus, jonka piti Antti Jauhiainen. Itsenäisesti kun hypättiin Teresan kanssa, minusta tuntui ettei siitä tule yhtään mitään kun hyppyyn mukautumiset tuntui todella hankalilta. Valmennuksessa kuitenkin homma alkoi tuntumaan ihan oikeasti hyppäämiselle ja lopussa esteet nousi metrin kieppeille. Juteltiin Antin kanssa meidän tavoitteista ja varovasti heitin ilmoille, että oon miettinyt metrin starttaamista syksyllä eikä se Antin mielestä ollut yhtään huono tavoite! 22.7. olisi Hurmalla omat estekisat ja Antti ehdotti myös sinne metrin starttausta, mutta tultiin siihen tulokseen, että on parempi ottaa säännöllinen treeni alle ennen metriä. Treenattiinhan me kovaa Hinkulassa, mutta nyt on ollut niin pitkä tauko hyppäämisestä, että parempi vielä pysyä tutulla tasolla vaikka Hingunniemessä mentiin yli metriäkin näytöissä.

Sitten pitkästä aikaa Piimän kuulumisia. Se on edelleen sama ukko, mikä ennenkin. Menin sillä torstaina sekä perjantaina ja minulla on aina niin kivaa kun sillä menen vaikka se menisi huonosti!  Tein molempina päivinä sen kanssa ihan perus työskentelyä, mutten todellakaan rankasti lämpimien säiden vuoksi. Kuitenkin molemmille tuli hiki. Torstaina tein jumppaavia juttuja ja ratsastin sitä läpi ja herkäksi avuille onnistuen siinä. Perjantaina se oli sitten jo paljon parempi ja herkempi, joten sain ratsastettua sen vain vielä vähän paremmaksi ja pääsin keskittymään muuhunkin kuin läpiratsastukseen.

Salamakin on edennyt jälleen! Se on alkanut muutaman kerran nostaa selkää ja tulemaan niskasta pyöreäksi ja kantamaan itse itsensä vielä rehellisemmin. Ollaan menty nyt sen kanssa taas kertaalleen ilman liinaa ja se toimi kuin vanha konkari! Alettiin harjoitella myös väistöä ja saatiin molempiin suuntiin jo parit askeleet sivulle. Niin hieno poni!

Mutta näillä jatketaan. Minulla on nyt ollut todella paljon ratsastettavia hevosia (muutama näiden kolmen karvapallon lisäksi), joten päivitän tänne niin usein kuin vain jaksan ja kuvia/muuta materiaalia on.

Heräilläänpäs taas

Heippa! Tauko on jälleen ollut melkoisen pitkä ja tässä välissä on tapahtunut todella paljon isoja asioita. Aloitetaan siitä, mitä tapahtui ennen kesäkuuta.

31. toukokuuta tapahtui jotain, mitä olen odottanut todella pitkään! Minä valmistuin ratsastuksen ohjaajaksi! Kaikki näytöt (myös loppukokeet) tein luottoratsulla, Rusinalla! Saatte nauttia näytöistä kuvien muodossa. Ratstuksesta otin todistukseen K3 arvosanaksi.

Maastoesteet meni loppujen lopuksi hienosti, vaikka ensimmäisenä treenauspäivänä minulla oli suurin haaste pysyä kyydissä kun ponilla oli melkoisen ilmava takaosa!

Koulunäytöt meni ihan jees, vaikka radat ei olleet meidän parhaimpia, sillä Rusina oli todella pohkeen takana. Kuitenkin kiitettävät niistäkin.

Estekokeista selvittiin todella hienosti, vaikka kuskia vähän kammotti koko homma Rusinan kokoisella eläimellä, mutta kultapoju menee kyllä mistä vaan ja kiikutti meidät läpi!

Hinkulasta valmistumisen lisäksi sain myös ylioppilaslakin. Koulujen loppumisen jälkeen lähdettiin Rusinan kanssa pois Kiuruvedeltä sekä Iisalmesta ja palattiin sinne, mistä lähdimme. Muutettiin siis Hurmalle pysyvästi tällä kertaa ja siellä elellään tällä hetkellä ja olemme onnellisia. Muitakin ratsastettavia minulla on ollut nyt alkukesän aikana. Kaikista en varmaankaan blogiin kirjoittele, mutta joistakin saatte täällä kuulla.

Salama, Makkara, Kakara on 6-vuotias risteytysponiruuna, jota oon ratsastanut 2017 syksystä. Salama oli silloin kouluttamaton ja ollaan vihdoin päästy etenemään, sillä meillä on ollut ongelmana jumittaminen. Kuitenkin nyt ollaan saatu poni liikkumaan nätisti ja hommat alkaa edetä. Salamasta teen oman postauksen/sivun, jossa kerron ponista lisää. Kuitenkin tämä pieni ratsunalku tulee pyörimään blogissa jatkossa.

Nyt kun olen saanut teidät päiviteltyä tilanteen tasalle suunnilleen, koitan herätellä tämän jälleen henkiin piiitkän tauon jälkeen. Jospa tämä lähtisi nyt tästä rullaamaan.

Ensi kertaan!

Takaisin treenaamaan

Nyt olen aloittanut treenaamisen taas saikkuilun jälkeen. Fysioterapeuttini arveli, että olkapäässä saattaa olla pieni repeymä lihaksessa, mutta eihän sitä voi korjata ihan sormia napsauttamalla. Ratsastusta ei tietenkään suositella, mutta koska valmistumispäivään on niin vähän aikaa että minun on pakko ratsastaa, joten teippailtiin olkapäätä niin että sitä on helpompi liikuttaa.

Maanantaina otettiin ihan rauhassa ponin kanssa ja hölkkäiltiin kentällä, kun siihen on tehty ura kentän ympäri. Poni oli vähän pohkeen takana ja tuntui, etten itse osaa lainkaan ratsastaa! Perjantaina on onneksi Vuokon treenit niin pääsen toivottavasti taas jyvälle. Hieman mun pitää varoa kättä, mutta kyllä se nyt toivottavasti kestää sen verran. Kipua minä siedän tiettyyn pisteeseen ja raja menee siinä, kun tässä tilanteessa tuota kättä ei voi liikuttaa. 

Tiistaina sitten hypättiin vähän Sallamarin kanssa ja ihan hyvä fiilis jäi. Käsi vaan oli aika paljon kipeämpi kuin maanantaina ja satulaa en saanut itse nostettua selkään, mutta eiköhän se tästä! Poni on niin kiva hypätä, että ajattelin sen olevan ihan hyvä vaihtoehto ennenkuin koulu alkaa taas loman jälkeen. Pääsin hyppäämiseen taas vähän käsiksi ja toivottavasti se alkaa sujua myös Muumin kanssa taas!

Tästä me siis jatketaan. Ensi viikon lopulla minulla alkaa jälleen päikkä.. Kaikki pakolliset päikät sain aikaisemmin tehtyä jo, mutta sitten päikkäviikkojen laskeminen muuttui niin, ettei niitä lasketakkaan ollenkaan! Ponin otan koululle mukaan, mutta itse vietän yöni kotona, sillä selkä ei kestä huonoilla patjoilla nukkumista. Motivaatio päikkäämään lähtemiseen on todella pohjamudissa, mutta ei sille mitään voi. 

Palaillaan!

Kisakauden avaaminen

Koulussa on pitänyt tosi kiirettä. Työssäoppiminen loppui muutama viikko sitten ja palasin Hinkulaan. Koulussa olen pääosin ratsastanut, Muumilla jälleen kerran joten puhutaampa ensin siitä.

Ensimmäisellä ratsastuskerralla Muumi oli melko huono. Sen tasapaino oli jossain, ties missä ja se oli todella vahva suusta. Sain sen ratsastettua paremmaksi, mutten saanut samaa fiilistä kuin ennen työssäoppimisen alkamista. Seuraavana päivänä oli estetreenit ja voi kamala kun jossain kohtaa meinasi tulla äitiä vähän ikävä! Muumi oli kuin tiiliskivi suusta ja kuskaili minua ympäri maneesia. Se ei ollut yhtään oma itsensä. Suuhun kun katsottiin tunnin jälkeen niin suupielethän sillä oli vähän auenneet, ei minun toimestani, vaan varmasti vahingossa joku on liian kovalla kädellä ratsastanut, kuka nyt tahallaan tahtoisi aukaista hevosen suupielet? Loppu viikko mentiinkin sitten hackamorella ja Muumi tykkäsi siitä tosi paljon!

Viime viikon alussa laitettiin Muumille taas kuolaimet suuhun ja se oli niiden kanssa aika sujut. Tehtiin vastalaukkaa ja se.. no.. oli taas hieman vauhdikas, joten estetunnille laitettiin vähän enemmän vipuvartta omaava kuolain suuhun, että saan sen taas ruotuun, kun se on ollut ihan mahdoton. Kuolain toimi hyvin ja Muumi pysyi käsissä koko estetunnin ja hyppäämisestä jäi hyvä maku suuhun molemmille! Tästä siis jatketaan muistuttamalla edelleen, mikä se pidäte olikaan!

Sitten Rusinan kuulumisiin. Se on ollut nyt aika jees ratsastaa. Tammikuun viimeisellä viikolla sillä oli maanantaina rokotus, joten se sain lomailla melkein koko viikon ajan. Sen jälkeen aloin taas ratsastamaan sitä kevyesti tottakai alkuun ja pikkuhiljaa vein treenejä hikisemmäksi. Yksi päivä se oli taas samanlainen kuin silloin kun se oli saikulla, mutta hieronnalla sain sen siitä vetristymään onneksi!

Meillä oli koulukilpailut ystävänpäivänä. Viimeksi ollaan ponin kanssa oltu kisoissa kesällä Koljonvirran aluekisoissa, joten voi johtua siitä että minua jännitti. Koskaan aikaisemmin en ole kisoihin jännittänyt jo ihan vaan siksi, että Rusina jännittää kisatilanteita todella helposti. Sain itseni kuitenkin rauhalliseksi ja lähdettiin verkkaamaan.

Mentiin HeB:0 ja A-merkin kouluohjelma 2006. Poni oli verkassa vähän pohkeen takana ja raipan käytöstä takapää oli melko keveä. Verkkasin ponia tosi vähän, että se jaksaa hyvin suorittaa toisenkin luokan, joten kävelin suurimman osan ajasta. Radalle mentiin ja otin tavalliseen tapaani ravia aitojen sisällä heti. Ravattiin tuomaripäätyä kohti, jota poni ei oikeastaan ikinä ole kummemin kytännyt, mutta tällä kertaa se teki parit U-käännökset, mutta kun rohkaisin sitä ja juttelin sille, mentiin siitä hyvin ohi.

Radat ei olleet kumpikaan meidän parhaimmistoa. Poni oli tosi jännittynyt ja oli työ pitää se molempien pohkeiden välissä ettei se tullut kummastakaan läpi. B radan jälkeen fiilis ei ollut kummoinen, mutta en ollut niinkään pettynyt koska olihan ne ekat kisat pitkään aikaan. Kuitenkin voitettiin HeB luokka prosentein 64,... ja olin siitä enemmänkin kuin yllättynyt! 

Aahan en verkannut melkein ollenkaan. Tein muutamia vastalaukkoja ja väistöjä ja jälleen kävelin paljon. Rata oli ihan ok, muttei sekään tuntunut siltä, miltä se on joskus tuntunut. Kunto loppui molemmilla jossain vaiheessa ja poni oli edelleen melko häslä ja molempia pohkeita vasten edelleen. Saatiin 63,... joka on kyllä meidän ennätys HeA luokasta! Tästä on kuitenkin suunta ylöspäin ja kuitenkin jäi hyvä maku suuhun kisoista.

Koulussa kisojen jälkeen tehtiin kaikkea normaalia ja meni ihan ok. Yhdellä estetunnilla vaan Muumilla meni vähän tunteisiin kun se otti okserilta puomin. Enemmänkin se sillä hetkellä huvitti, mutta vähän sattu olkapäähän kun se nykäs ohjista niin yllättäen. Ajattelin, että käsi on vaan jumissa. Seuraava päivä oli etäpäivä ja kävin ratsastamassa Pepin ja Rusinan. Molemmat oli ihan jees, mutta käsi oli todella kipeä ja annoin sen sitten levätä viikonlopun yli. Maanantaina se oli edelleen tosi kipeä ja kävin lääkärissä.

Mulle määrättiin särkylääkettä ja sairaslomaa.. hieman ärsytti jäädä taas kerran saikulle, mutta kädellä ei oikein mitään voinut tehdä kun perjantainakin oli hieman kivuliasta ihan vaan satuloida hevosta. Keskiviikkona kävin mun vakio fysioterapeutilla ja se sitten katsoi tuota olkapäätä ja sanoi että siellä on jonkunlainen vamma ja kaularanka on voinut ottaa itseensä siitä kiskaisusta. Käsi puutuu todella helposti, mutta menin silti maanantaina kouluun ja sattuhan se ratsastaminen aika paljon. Menin Muumin itsenäisesti ja se oli alkuun tosi huono, mutta sain sitä vähän läpi loppuun. Illalla kävin vielä Rusinankin ja alko tuntua sille, että käsi lähtee irti. Tiistaina taas lääkärin pakeille ja saikkua jatkettiin. Nyt alkoi myös hiihtoloma, joten päätin koittaa alkuviikosta ratsastamista Rusinalla ihan kevyesti ja toivon niin paljon että tuo käsi kestää. Onhan tuo selkäki ollut aika kipeä, mutta sitä kipua olen oppinut kuitenkin sietämään, mutta uusi kipu on aina uusi kipu jota on hankalampi sietää..

Mutta tästä jatketaan ja toivotaan, että mun kroppa alkaisi kohta pikkuhiljaa parantua ja pysyisi terveenä, jotta saisin tehtyä tuon koulun loppuun!

Pikaista päivitystä

Aina ei jaksa eikä ehdi eikä ole pakkokaan

Tällä kertaa tämä postaus ei sisällä kuvia, mutta tahdon pikaisesti kertoa miten meillä menee! Olen siis aloittanut työssäoppimisen samalla tallilla missä Rusina asustaa. Olen todellakin tykännyt olla siellä ja on kiva kun oma hevonenkin asustaa samassa paikassa. Paljon uutta tietenkin on tullut eteen, vaikka talli onkin tuttu mutta siellä en ole aikaisemmin tallitöitä sen kummemmin tehnyt, joten erilaistahan se on kuin normaalina arkena.

Rusina alkaa olla jo treeni kunnossa ja hypättiinkin sillä viikko sitten ensimmäisen kerran sairasloman jälkeen ja poni kyllä tykkäsi siitä todella paljon! Nyt päästään etenemään toivonmukaan taas ratsukkona ja pääsemään sille tasolle missä ollaan oltu!

Motivaatio pohjalukemissa

Toivoin, että se on jo parantunut!

Heippa! Jälleen ei niin hyviä uutisia Rusinasta. Sillä oli kipulääkitys tosiaan, jonka avulla sitä pystyi liikuttamaan lähes normaalisti. Olin päikkäämässä (tekemässä koululla tallia viikon ajan) ja poni oli minulla mukana, koska se helpotti aikatauluttamista. Ratsastin sillä alkuviikon aivan normaalisti ja poni oli ihan ok hyvä.

Kipulääkekuuri loppui aamuruualle, joten päätin jättää sen päivän vapaaksi ja kokeilla sitten ratsastusta kun lääkeaine on poistunut ponista. Kuitenkaan kaikki ei mennytkään ihan niinkuin toivoin ja poni oli jälleen saman tuntuinen kuin ennen klinikalla käymistä. Alkuun se liikkui hyvin ja sitten sillä meni käsijarru päälle.. Kävin kuitenkin vielä seuraavana päivänä kokeilemassa enkä ehtinyt ravata kuin hetken kun jo päätin etten kiusaa ponia enempää.

Pyysin erästä vanhempaa hevosmiestä katsomaan ponia ja hän sanoi, että siitä huomaa että siihen vähän sattuu mutta pintalihaksissa ei ole oikeastaan mitään. Niinpä. Eikä se onnu kävellessä eikä ensimmäiseen viiteen minuuttiin kun sitä liikuttaa. Jätin sitten klinikalle soittopyynnön ja päätettiin jatkaa kipulääkekuuria. Jos tämänkään jälkeen poni ei tunnu puhtaalta, täytyy sitten käydä uudestaan tutkituttamassa poni vaikkei sieltä varmaan mitään löydy. Kuitenkin poni on saatava kivuttomaksi, jotta sen ei tarvitsisi kärsiä siitä!

Koulussa treenasin sitten valkealla tammalla, Barokalla, tutummin Muumilla. Treenit meillä on mennyt ihan kivasti ja ollaan päästy etenemään, mutta sitten Muumikin päätti alkaa ontua. Tämä meinaa siis sitä, ettei minulla tällä hetkellä ole kunnon treeniin hevosta lainkaan joka johtaa sitten siihen että motivaatiokin hiipuu. Muumi ei ole ollut pitkään vielä kipeä, joten toivottavasti sillä ei ole yhtä pitkä saikku kuin Rusinalla. Vaikka motivaatio on melkein pohjalukemissa, haluan hoitaa ponia mahdollisimman hyvin ja Muumia kokeillaan ensi viikolla liikuttaa, joten toivotaan sen olevan puhdas!

Hevoseton on huoleton

Ei tunnu hyvltä, johonkin sitä sattuu

Heippa! Jonkin aikaa on blogi ollut tauolla kun ei ole ollut oikein fiilistä kirjoittaa enkä halua tehdä tästä "pakkopullaa" joten kirjoitan vain silloin kun on fiilistä. Tosiaan Koljonvirran kansallisetkin meni ja siellä radat eivät tuntuneet mitenkään parhaimmilta, mutta HeB ja HeA molemmista 60% pintaan. Niiden kisojen jälkeen jäätiin vain treenailemaan.

Reilu kuukausi sitten Rusina oli ollut aivan normaalisti laitumella, mutta vahingossa oli jäänyt päitset päähän. Ponilla on kesäisin tapana rapsuttaa korvan takaa takajalalla kun ihottuma sitä kutittaa, joten niin se oli tehnyt myös sinä päivänä ja takakenkä oli sujahtanut päitsien rinkulan läpi ja poni oli juuttunut takajalasta kiinni päitsiin! Päitset antoivat onneksi periksi, mutta sen jälkeen Rusina oli todella huono ratsastaa, eikä se vieläkään täysin iskussaan ole. Pari viikkoa sitten käytiin Kuopiossa klinikalla kun huomasin sen aristavan selkää ja tahdoin sulkea tietenkin pois vaihtoehdon että sieltä olisi jotain rikki mennyt. Poni oli tosiaan hyvä ratsastaa ensimmäiset 5 minuuttia ja sen jälkeen sen olemus muuttui eikä se halunnut liikkua ja siitä huomasi että siihen sattui. Kävelytin sitä viikon eikä asia korjautunut joten kävimme klinikalla tutkituttamassa asian.

Taivutuskokeessa poni ei reagoinut eikä ultraäänitutkimuksista löytynyt mitään, joka oli helpottavaa. Selkä piikitettiin ja poni sai kipulääkekuurin joka on auttanut ja se on ratsastaessa aivan eri hevonen! Kuitenkin aloitellaan tietenkin rauhassa, mutta lupa liikutukseen oli huojentava.

Olen myös ratsastanut 5-vuotiasta pientä ruunaa, jota koulutan eteenpäin. Ikäänsä nähden se on todella alkuvaiheessa, sillä selässä ei ollut käyty kuin noin 10 kertaa ennenkuin kiipesin ensimmäisen kerran kyytiin. Tästäkin ponista mahdollisesti tulen kertomaan tulevissa postauksissa!

Nyt kuitenkin aloitan päikkäämisen hinkulassa (tarkoittaen sitä, että olen viikon tallitöissä koululla). Rusinan otin myös viikoksi tänne asustelemaan ja toivottavasti joku päivä saisin ratsastuskuvia niin voisin niitä tänne laitella!