keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Huh hellettä!

Viime viikkoina on ollut todella lämmintä, enkä valita! Ihanaa kun kerrankin Suomessa on oikeasti kesä ja ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun tämä kalkkilaivan kapteeni on saanut iholleen rusketusta (tai siis kädet ja rintakehä..).


Palataan kuitenkin reilu viikko taaksepäin. Meillä oli 2-tason koulukisat Iisalmessa, meidän entisellä kotitallilla lauantaina 7.7. Jotenkin onnistuin tulemaan perjantaina kipeäksi, joten oma kisakuntoni ei ollut lähelläkään huippua, joten poni jäi todella pohkeen taakse molemmilla radoilla, vaikka sain sen verkassa liikkumaan super kivasti. Kuitenkin HeB luokasta saatiin tulokseksi 65,870% jolla ylsimme kolmanteen sijaan ja HeA luokasta 60,673% jossa olimme neljänsiä (toisia ei-sijoittuneita). Tyytyväinen ratoihin en todellakaan ollut, mutta annan sen nyt itselleni anteeksi huonon vointini vuoksi. Seuraavat kaksi päivää pidin taukoa ratsastuksista, mutta tiistaina palailin jälleen satulaan.

Kisojen jälkeen treenit on alkaneet koko ajan luistaa aina vaan paremmin Rusinan kanssa! Pikkuhiljaa se alkaa oikeasti tulemaan herkäksi pohkeellekin ja se on alkanut suorittaa todella rehellisesti. Koulupuolella olen saanut sen ratsastettua isoon ja rentoon askeleeseen ja tehnyt paljon avotaivutuksia sekä väistöjä, jotta se alkaa vertyä vielä enemmän.
Treenien jälkeen ollaan usein menty käymään järvessä pulikoimassa ja poni tykkää siitä niin kovasti, kun pääsee treenin jälkeen viilentymään. Eilen (tiistaina) jopa ensimmäistä kertaa ikinä Rusina oikeasti ui ja se ui niin hienosti, vaikka aluksi taisi hieman olla ihmeissään kun ei jalka enää yltänytkään pohjaan.



Sunnuntaina 15.7. meillä oli piitkästä aikaa estevalmennus, jonka piti Antti Jauhiainen. Itsenäisesti kun hypättiin Teresan kanssa, minusta tuntui ettei siitä tule yhtään mitään kun hyppyyn mukautumiset tuntui todella hankalilta. Valmennuksessa kuitenkin homma alkoi tuntumaan ihan oikeasti hyppäämiselle ja lopussa esteet nousi metrin kieppeille. Juteltiin Antin kanssa meidän tavoitteista ja varovasti heitin ilmoille, että oon miettinyt metrin starttaamista syksyllä eikä se Antin mielestä ollut yhtään huono tavoite! 22.7. olisi Hurmalla omat estekisat ja Antti ehdotti myös sinne metrin starttausta, mutta tultiin siihen tulokseen, että on parempi ottaa säännöllinen treeni alle ennen metriä. Treenattiinhan me kovaa Hinkulassa, mutta nyt on ollut niin pitkä tauko hyppäämisestä, että parempi vielä pysyä tutulla tasolla vaikka Hingunniemessä mentiin yli metriäkin näytöissä.



Sitten pitkästä aikaa Piimän kuulumisia. Se on edelleen sama ukko, mikä ennenkin. Menin sillä torstaina sekä perjantaina ja minulla on aina niin kivaa kun sillä menen vaikka se menisi huonosti!  Tein molempina päivinä sen kanssa ihan perus työskentelyä, mutten todellakaan rankasti lämpimien säiden vuoksi. Kuitenkin molemmille tuli hiki. Torstaina tein jumppaavia juttuja ja ratsastin sitä läpi ja herkäksi avuille onnistuen siinä. Perjantaina se oli sitten jo paljon parempi ja herkempi, joten sain ratsastettua sen vain vielä vähän paremmaksi ja pääsin keskittymään muuhunkin kuin läpiratsastukseen.




Salamakin on edennyt jälleen! Se on alkanut muutaman kerran nostaa selkää ja tulemaan niskasta pyöreäksi ja kantamaan itse itsensä vielä rehellisemmin. Ollaan menty nyt sen kanssa taas kertaalleen ilman liinaa ja se toimi kuin vanha konkari! Alettiin harjoitella myös väistöä ja saatiin molempiin suuntiin jo parit askeleet sivulle. Niin hieno poni!


Mutta näillä jatketaan. Minulla on nyt ollut todella paljon ratsastettavia hevosia (muutama näiden kolmen karvapallon lisäksi), joten päivitän tänne niin usein kuin vain jaksan ja kuvia/muuta materiaalia on.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Heräilläänpäs taas

Heippa! Tauko on jälleen ollut melkoisen pitkä ja tässä välissä on tapahtunut todella paljon isoja asioita. Aloitetaan siitä, mitä tapahtui ennen kesäkuuta.

31. toukokuuta tapahtui jotain, mitä olen odottanut todella pitkään! Minä valmistuin ratsastuksen ohjaajaksi! Kaikki näytöt (myös loppukokeet) tein luottoratsulla, Rusinalla! Saatte nauttia näytöistä kuvien muodossa. Ratstuksesta otin todistukseen K3 arvosanaksi.



Maastoesteet meni loppujen lopuksi hienosti, vaikka ensimmäisenä treenauspäivänä minulla oli suurin haaste pysyä kyydissä kun ponilla oli melkoisen ilmava takaosa!



Koulunäytöt meni ihan jees, vaikka radat ei olleet meidän parhaimpia, sillä Rusina oli todella pohkeen takana. Kuitenkin kiitettävät niistäkin.



Estekokeista selvittiin todella hienosti, vaikka kuskia vähän kammotti koko homma Rusinan kokoisella eläimellä, mutta kultapoju menee kyllä mistä vaan ja kiikutti meidät läpi!

Hinkulasta valmistumisen lisäksi sain myös ylioppilaslakin. Koulujen loppumisen jälkeen lähdettiin Rusinan kanssa pois Kiuruvedeltä sekä Iisalmesta ja palattiin sinne, mistä lähdimme. Muutettiin siis Hurmalle pysyvästi tällä kertaa ja siellä elellään tällä hetkellä ja olemme onnellisia. Muitakin ratsastettavia minulla on ollut nyt alkukesän aikana. Kaikista en varmaankaan blogiin kirjoittele, mutta joistakin saatte täällä kuulla.

Salama, Makkara, Kakara on 6-vuotias risteytysponiruuna, jota oon ratsastanut 2017 syksystä. Salama oli silloin kouluttamaton ja ollaan vihdoin päästy etenemään, sillä meillä on ollut ongelmana jumittaminen. Kuitenkin nyt ollaan saatu poni liikkumaan nätisti ja hommat alkaa edetä. Salamasta teen oman postauksen/sivun, jossa kerron ponista lisää. Kuitenkin tämä pieni ratsunalku tulee pyörimään blogissa jatkossa.

Nyt kun olen saanut teidät päiviteltyä tilanteen tasalle suunnilleen, koitan herätellä tämän jälleen henkiin piiitkän tauon jälkeen. Jospa tämä lähtisi nyt tästä rullaamaan.

Ensi kertaan!