Ei siinä kauan kestänyt..

Todellakin meillä on ponin kanssa mennyt tosi kivasti koulu ja estepuolella, mutta jälleen olen saikulla.. Mä en vaan jaksa ymmärtää, miten onnistun aina telomaan itseni tai jotain vastaavaa! Syy tälle sairaslomalle selviää postauksen lopuksi, mutta nyt kerron vähän koho kohtia viimeajoilta!

11.5. maanantaina meillä oli kauden ekat estekisat, joissa menin 70-80cm ja 90cm! Meinasin perua 90cm heti kättelyssä, mutta onneksi menin! Poni oli heti verkasta lähtien tosi hyvin avuilla ja teki tosi kivasti töitä. Ekana hypättiin 70-80cm ja en voisi olla tyytyväisempi poniin! 0-0 rata tuli, sijoitusta ei, mutta poni pysy koko ajan hallinnassa ja sain oikeasti ratsastaa sen esteille rauhassa, eikä päälimmäisenä mielessä ollut se, päästäänkö ehjänä maaliin asti!

Kuvat c) Annika L.

90cm meni myös aivan mahtavasti lukuunottamatta virhettä, jonka tein ja toin liian pohjaan yhdelle esteelle ja otettiin yksi puomi alas, mutta poni oli aivan huikee ja yhtä hyvin ratsastettavissa kuin edellisessäkin luokassa!

Voi kuski!

Kisojen jälkeen oli paluu arkeen ja väännettiin koulua ja treenailtiin kaikenlaista.

Stiinakin kävi pitkästä aikaa ponin kyydissä!

Vihreälle totuttelukin on jo hyvässä vauhdissa!

Viime viikonloppuna oli Hinkulassa estekansalliset, joissa oltiin töissä lauantaina ja sunnuntaina.

Maanantaina sitten hypättiin esterata 2. Poni oli aivan huiman hyvä taas ja radasta olisi tullut miltei täydellinen, mutta sitten.. Olin lähestymässä jumppasarjalle, aivan super hyvin olisi tullut sisään.. Jumpan takana aidalla roikkuva untuvaliivi päätti lentää juuri tuulen mukana alas aidalta kun oltiin lähetymässä estettä, joten tietenkin poni säikähti ja lähti takavasemmalle, enkä mä ollut niin nopea liikkeissäni, että olisin pysynyt kyydissä. Maassa maatessa mua ärsytti aivan tajuttomasti, nousin ylös ja kiipesin takaisin kyytiin ja hyppäsin jumpan, tosi hyvin meni. Menin antamaan itsearviointia Apsulle. Apsu sanoi, että siitä olisi tullut kirkas kolmonen, mutta huimasi sitten, että mun nenästä vuotaa verta.. Sillälailla! Meidän luokkalainen ravaili sitten loppuraveja, mutta innostui hyppäämään radan ponilla ja vetäsi kakkosen! Hyvää työtä! Minä sillävälin taluttelin Hupua, mutta pikkuhiljaa mulle tuli huono olo, alkoi huimaamaan ja särkemään päätä. Olin loppupäivän koulussa kun oli kuitenkin lyhyt päivä. Päähän särkee edelleen ja nyt on tosiaan keskiviikko. Tklla kävin eilen ja sain sairaslomaa sunnuntaihin asti. En saa urheilla ollenkaan ja pitää vaan lepäillä, mutta päätä ei ainakaan vielä kuvata, mutta jos tää vielä pahenee niin sitten pääkuviin ois varmaankin matka. Toivottavasti sinne ei tarvitse kuitenkaan lähteä!
Poniakin oli pistänyt joku ampiainen tai joku suupieleen, joten sillekään ei saa kuolaimia suuhun, vaan se on lähinnä juoksutuskuurilla ihan vaan päitsillä..

Lähdin tänään kotiin paranemaan. Voi miks mulle käy aina näin ja kaikki jää sitten rästiin?! Noh, koitan parannella pääkoppaa ja päästä pikkuhiljaa tekemään jotain kevyttä, etten aivan masennu ja ensi viikolla kouluun pitäisi päästä!