Lääkärissä oon törmäysen jälkeen käynyt monia kertoja ja magneettikuvaankin jouduin, mutta mitään selästä ei ole löytynyt edelleenkään. Diagnoosina on lannerangan venähdys, mutta kipu on jokseenkin jatkuvaa ja äiti pelkää että se alkaa muuttua krooniseksi. Minulla puutuu jalat joka päivä jossain vaiheessa. Fysioterapeutti sanoi sen johtuvan hermosta, joka on kiristyksissä. Kipu ilman lääkkeitä on melko sietämätöntä ja särkylääkkeillä sen saa pidettyä siedettävänä, mutta pitkään kovalla istuminen on kaikista pahinta. Hermon kiristyksissä olemisen takia minulla on ratsastuskielto. Nyt vaan jatketaan lääkäreillä ramppaamisella ja fyssarilla. Ei tässä muukaan auta.
Kaksi vuotta kavioliitossa Rusinan kanssa tuli myös täyteen! Kaks vuotta on mennyt aivan tajuttoman nopeasti ja se tuntuu samalla lyhyeltä ajalta ja ikuisuudelta. En voisi kuvitella enää elämää ilman hevosta, ilman Rusinaa. Ponilla oli myös eläinlääkärin tarkastus vakuutusyhtiötä varten ja se sai terveen paperit. Ainoa ongelma on tuo kesäihottuma, mutta onneksi kohta on taas talvi niin poni voi elää rauhassa. Ensi kesänä pitää kokeilla erilaista hoitoa ihottumaan ja toivoa että se toimii. Tänä kesänä rasvaaminen toimi melko hyvin.
Toivotaan, että pääsen pian itse ratsastamaan Rusinaa normaalisti ja reenaamaan sekä aloittamaan työssäoppimisen. Mutta palataan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti