Pienimuotoista teenaamista

Ratsastusta ei pysty lopettmaan kesken vaikka sattuu

Olen siis päässyt jo vähän treenaamisen makuun takaisin. Vielä kunnon rääkkitreeniä en pysty tekemää ja on pakko ratsastaa selkätuen sekä vahvojen kipulääkkeiden (nyt ei puhuta buranasta ja panadolista..) kanssa. Tuli myös todetua, että kolmen päivän ratsastusputki ei ole myöskään vielä hyvä idea. Lääkäri ei myöskään suositellut ratsastamista, mutta mieli kaipaa niin kovasti satulaan, että sinne oli päästävä. Kivuista huolimatta ratsastaminen ja Rusinan hoitaminen oli niin ihanaa ja siitä sai uutta energiaa elämiseen. Kun välillä käy ratsastamassa, jaksaa taas uskoa siihen, että jonain päivänä pääsen jälleen kunnolla treenaamaan ja hankkimaan kadotetut lihakset takaisin.

Lauantaina poni oli tosi jäykkä varsinkin lavoista. Se tuntui melko etupainoiselta ja tein paljon töitä käynnissä ja otin nopeasti ravia ja vähän laukkaa testaillen, mitä selkä kestää sekä jumpaten samalla ponia. Poni parani loppua kohti ja lopuksi tein hetken vielä käyntityöskentelyä, jonka jälkeen kävelytin sen hyvin ennen talliin menemistä. Ratsastin koko ajan maneesin iso ovi auki, sillä se oli jätetty auki kun menin ratsastamaan ja se oli ihan hyvää treeniä ponille, sillä se kyttäilee todella paljon maneesin ovia kun ne ovat auki.

Ratsastuksen jälkeen hieroin ponia lavoista melko pitkään, sillä ne olivat todella jumissa. Sain niitä vähän auki ja puuhailin muutenkin tallissa melko kauan. Ponin hoitaminenkin on vaan niin mukavaa, ettei tallilta ole mikään kiire pois!

Sunnuntaina ratsastin melko normaalisti - en kunnon treeniä itselleni, vaan olisin luokitellut sen melko kevyeksi jos olisin kunnossa. Treenin tarkoituksena oli saada ponia vielä pehmeämmäksi ja enemmän takaosan päälle ja kevyemmäksi edestä. Treeni tuotti tulosta ja sain ponia kulkemaan enemmän ylämäkeen ja aktivoitua takaosaa. Tein vähän vaihtoja, jolloin poni joutui nousemaan edestä ylös ja koukistamaan takajalkojaan, jotta vaihdoista tuli hyviä. Loppuraveilla ratsastin enemmän pidemmäksi ja pyöreäksi kuin alas, tarkoituksena vain huokaista ja rentoutua. Kunnon kävelytyksen jälkeen taas hieroin ja hoidin ponia jonkin aikaa. Leikkasin myös jalkakarvat, sillä jalkojen peseminen helpottui kun tarhasta tullut muta ei tarttunut karvoihin ja se on helpompi pestä pois.

Maanantaina treenin tarkoitus oli saada poni mahdollisimman vetreäksi, jotta se olisi miellyttävä ratsastaa seuraavana päivänä ja olisi joka kohdasta hyvin kuulolla. 

Tosiaan serkkuni treenaa ponilla nyt kun en itse pysty kuin muutamia kertoja käymään ja tähän asti en pystynyt ratsastamaan kuin silloin tällöin. Huomaahan sen edelleen ettei selkä ole terve ja ratsastaminen tuottaa vähän kipua, mutta pää ei vaan anna minun enää olla ratsastamatta. Pakko päästä takaisin edes pari kertaa viikossa siihen elämään, jota olen elänyt melkein aina ja johon olen tottunut.

Poni oli kuitenkin melko jees ratsastaa. Koska olin edellisenä päivänä ratsastanut sen ylämäkeen, ei se tuntunut enää lainkaan etupainoiselta, se kantoi hyvin itsensä ja oli kevyt kädelle. Tein paljon väistöjä, ulospäin asetteluja, avotaivutuksia ja sulkuja, jotta sain lavat hallintaan, rungon taipumaan ja ristiselkää auki. Loppuun poni oli aivan loistava! Se oli kädelle höyhenen kevyt, kuunteli pohetta melkein hipaisusta ja teki kaiken, mitä siltä pyysin. Hikihän sille tuli kun se joutui liikkumaan kunnolla eteen ja suorittamaan tehtäviä, joissa sen piti venyä ja samalla pitää ryhti ja eritoten selkä ylhäällä. Se oli koko viikonlopun tavoite, että poni muistaa itse kulkea selällä, eikä yritä päästä pälkähästä kipittelemällä vain kaula kaarella. 

Tallissa jälleen vähän kokeilin lapoja, jotka olivat lauantaihin verrattuna todella hyvät ja hierominen oli tuottanut tulosta! Jälleen tallilla vierähti ratsastuksen jälkeenkin yli tunti, mutta siellä on yleensä aina jotain tekemistä. Jos ei muuta niin ponin puunaaminen ja paijaaminen. 

Kuvassa ponin uusi loimi, joka on mielestäni vaan maailman suloisimman värinen!

Mutta näillä mennään! Kolmen päivän putki siis ei ole tässä vaiheessa vielä hyvä, joten täytyy testata edes yhdellä välipäivällä, tykkäisikö selkä siitä vähän enemmän. Näillä mennään toistaiseksi ja toivon mukaan parantumisessa ei tulisi ainakaan takapakkia, vaan enemmänkin vastauksia kysymyksiin ja kivun hellittämistä. Tavoitteena olisi päästä ratsastamaan ilman kipulääkkeitä, mutta jos kipu on jo kroonistunut, suostun syömään lääkkeitä vaikka koko loppu elämäni kunhan vain saan ratsastaa! Olen kasvanut satulassa, joten siellä myös vanhenen!

Inspiraation tuulahduksia

Edellisessä postauksessa kerroin, että blogini jää tauolle. Poistin tämän postauksen, sillä sen julkaisusta oli niin vähän aikaa, että se ilmoitus oli oikeastaan turha, sillä sain jostain todella suuren inspiraation blogin kirjoittamiseen. Tarvitsen mielekästä tekemistä kun olen kotona yksin enkä voi tehdä melkein mitään, mitä normaalisti tekisin.

c) Reetta

En siis pysty käymään koulussa, sillä pitkään istuminen tekee todella kipeää ja lääkitys minulla on melko vahva. Selän hermoissa on jotain vikaa ja ne voivat olla parantumassa, tai olla kroonisia. Kaikkeen olen henkisesti varautunut ja päätin, että oli miten oli, ratsastusta en lopeta ja koulut käyn loppuun. Lääkärin mukaan saan käydä kävelyillä ja käyttää selkää kivun sallimissa rajoissa.

c) Stiina

Eilen kävin ponin luona ja menin ilman satulaa. Käveltiin, otin vähän ravia ja laukkaa. Selkä ei tästä pitänyt, joten ratsastuksen reenaaminen on edelleen tauolla. Käynnissä meneminen oli ihan jees, joten sitä voin harjoittaa. Myös lyhyillä kävelylenkeillä voin käydä ja paljon täytyy venytellä. Kevyen liikunnan ja venyttelyn lisäksi käyn akupunktiohoidoissa mahdollisimman usein, jotta selän lihakset pysyvät rentoina, eivätkä tuota lisää kipua.
Toivottavasti selän arvoitus ratkeaisi pian ja saisin oikeanlaista hoitoa siihen. Kouluun en usko palaavani enää tänä keväänä. Koskaanhan sitä ei voi varmaksi sanoa jos pystyisinkin jotain tekemään, mutta heikolta näyttää. Syksyllä alkaa taas uusi lukukausi, toivottavasti parempi kuin tämä kuluva..