Edistystä ja pienen pieniä ongelmia

Kaikki ei aina mene kuten suunnittelee, mutta asioille voi aina

yrittää tehdä jotakin

Nyt blogiin kirjoittaminen alkaa tuntua mukavalta ja tekisi mieli koko ajan tehdä uusia postauksia ja aiheita olen pienessä päässäni yrittänyt keksiä ja muutaman varteenotettavan idean olen jo alulle saanut, ajatustasolla tosin vielä. Inspiraatio blogiin saattaa myös tulla siitä, että minulla on tällä hetkellä todella paljon motivaatiota ratsastukseen ja ylipäätään ponin kanssa touhuamiseen!

Rusina on tosiaan alkanut toimia nyt erittäin hyvin ja se suorittaa koko ajan täysillä eikä jää laiskottelemaan. En tiedä onko tämä vain ohi menevä vaihe ponilla, mutta toivotaan että se on löytänyt mieluisan ja hienon tavan liikkua ja jatkaa samaan malliin eteenpäin. Tosiaan kuluneen kuukauden aikana, kun poni on ainoastaan minun käytössäni ollut, olen saanut sen takaosan toimimaan aktiivisesti ja selän ylös sekä koko ylälinjan pyöreämmäksi ja ponia kokonaisuudessaan suoremmaksi ja herkemmäksi. Rusina teki kolme päivää töitä "lastenratsuna", mutta silti se oli seuraavan kerran ratsastaessa tosi kiva. Poni liikkuu itse eteenpäin eikä sitä tarvitse jatkuvasti patistaa liikkumaan. 

Kuvat ovat tosiaan vanhoja, pahoittelut siitä..

Pienenpieniä ongelmia kuitenkin on, eihän hevosen omistaminen ole ruusuilla tanssimista. Kesäihottuman lisäksi ponille on tullut haava kainaloon ja meidän kouluvyö hankaa siihen ikävästi. Luultavasti haava on tullut ötökän pureman seurauksena, kun vyö on hangannut koholla olevaan ötökän puremaan. Vyö ei tule kuitenkaan haavan päälle eikä poni siitä oikeastaan välitä eikä se tunnu olevan kipeä, mutta inhottava semmoinen aina on. Niimpä päätin ostaa karvaisen vyön, jotta nahkavyön reuna ei joka ratsastuksessa hankaisi haavaa uudelleen ja uudelleen auki. Yritän saada haavan mahdollisimman nopeasti parantumaan, jotta päästään taas käyttämään meidän "oikeaa" vyötä. Kesäihottuman seurauksena haavoja tulee usein mahan alle, vyön kohdalle, joten ostos on luultavasti kannattava myös tulevia kesiä silmällä pitäen. 

Tilanne päivitystä - missä me asummekaan?

"Teillä on ratsukkona todella hyvä yhteinen sävel"

Paljon on tapatunut viimeaikoina ja olen ollut blogin osalta aikaansaamaton, joten nyt on ehkä aika vähän taas valottaa meidän tekemisiä, mm. muuttoa. Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä tapahtui Tapsan tallilla ennen kuin vaihdettiin paikkaa. 

Hypättiin kerran viikossa Krissen estetreeneissä. Krisse on todella osaava ja todellakin minun mieleeni. Poni oli kaikissa kolmess valmennuksessa super hyvä ja pääsin sitä kautta itsekin hyppäämisen makuun jälleen! Estekorkeudet eivät pysyneet ensimmäisissäkään treeneissä kovin matalina, mutta hankalalta se ei kuitenkaan tuntunut vaikka olikin vuoden hyppytauko. Rusina tietenkin hyppäsi säännöllisesti, mutta minun tauko hieman arvelutti alkuun itseäni. Kuitenkin Krissen mukaan taukoa ei huomannut lainkaan ja meistä Rusinan kanssa näkyy ulospäin toimivuus ratsukkona.

Sileälläkin on alkanut sujua tosi kivasti. Vuokon treeneissä on käyty ja tehty paljon itsenäistä harjoittelua hyppäämisen ja maastoilun lisäksi. Viimeisimmässä Vuokon treenissä tehtiin ympyrällä vastalaukkaa ja vasen laukka on paljon heikompi. Myöskin huomattu on, että ponin ylälinjassa ei näy niin paljon lihasta, kuin vuosi sitten - kaula ei ole niin jytky. Takajalat on kuitenkin alkaneet toimia paremmin kuin koskaan ja sen huomaa eteenkin siitä, että ravissa on entistä hankalampi istua, mutta kyllä minä siinäkin opin varmasti istumaan!

Sitten päästään suurimpaan muutokseen, nimittäin muuttoon. Muutettiin nimittäin takaisin Iisalmeen, Rusina samalle tallille, mistä Kuopioon lähdettiinkin ja minä kotiin. Treenit jatkuu nyt täällä kuten ennenkin! Nyt kun kaikki asiat ovat selkeytyneet, voin taas alkaa säännöllisemmin ja useammin päivittämään blogiakin! Minulla on vähän enemmän aikaa nyt kirjoittaa kuin aikaisemmin, sillä tallille on lyhyempi matka ja kotona minulla ei ole ihan niin paljon "ylimääräistä" tekemistä kuin vanhempieni luona, jossa siis olen majaillut. Mutta seuraavaan kertaan!