Nyt olen aloittanut treenaamisen taas saikkuilun jälkeen. Fysioterapeuttini arveli, että olkapäässä saattaa olla pieni repeymä lihaksessa, mutta eihän sitä voi korjata ihan sormia napsauttamalla. Ratsastusta ei tietenkään suositella, mutta koska valmistumispäivään on niin vähän aikaa että minun on pakko ratsastaa, joten teippailtiin olkapäätä niin että sitä on helpompi liikuttaa.
Maanantaina otettiin ihan rauhassa ponin kanssa ja hölkkäiltiin kentällä, kun siihen on tehty ura kentän ympäri. Poni oli vähän pohkeen takana ja tuntui, etten itse osaa lainkaan ratsastaa! Perjantaina on onneksi Vuokon treenit niin pääsen toivottavasti taas jyvälle. Hieman mun pitää varoa kättä, mutta kyllä se nyt toivottavasti kestää sen verran. Kipua minä siedän tiettyyn pisteeseen ja raja menee siinä, kun tässä tilanteessa tuota kättä ei voi liikuttaa.
Tiistaina sitten hypättiin vähän Sallamarin kanssa ja ihan hyvä fiilis jäi. Käsi vaan oli aika paljon kipeämpi kuin maanantaina ja satulaa en saanut itse nostettua selkään, mutta eiköhän se tästä! Poni on niin kiva hypätä, että ajattelin sen olevan ihan hyvä vaihtoehto ennenkuin koulu alkaa taas loman jälkeen. Pääsin hyppäämiseen taas vähän käsiksi ja toivottavasti se alkaa sujua myös Muumin kanssa taas!
Tästä me siis jatketaan. Ensi viikon lopulla minulla alkaa jälleen päikkä.. Kaikki pakolliset päikät sain aikaisemmin tehtyä jo, mutta sitten päikkäviikkojen laskeminen muuttui niin, ettei niitä lasketakkaan ollenkaan! Ponin otan koululle mukaan, mutta itse vietän yöni kotona, sillä selkä ei kestä huonoilla patjoilla nukkumista. Motivaatio päikkäämään lähtemiseen on todella pohjamudissa, mutta ei sille mitään voi.
Koulussa on pitänyt tosi kiirettä. Työssäoppiminen loppui muutama viikko sitten ja palasin Hinkulaan. Koulussa olen pääosin ratsastanut, Muumilla jälleen kerran joten puhutaampa ensin siitä.
Ensimmäisellä ratsastuskerralla Muumi oli melko huono. Sen tasapaino oli jossain, ties missä ja se oli todella vahva suusta. Sain sen ratsastettua paremmaksi, mutten saanut samaa fiilistä kuin ennen työssäoppimisen alkamista. Seuraavana päivänä oli estetreenit ja voi kamala kun jossain kohtaa meinasi tulla äitiä vähän ikävä! Muumi oli kuin tiiliskivi suusta ja kuskaili minua ympäri maneesia. Se ei ollut yhtään oma itsensä. Suuhun kun katsottiin tunnin jälkeen niin suupielethän sillä oli vähän auenneet, ei minun toimestani, vaan varmasti vahingossa joku on liian kovalla kädellä ratsastanut, kuka nyt tahallaan tahtoisi aukaista hevosen suupielet? Loppu viikko mentiinkin sitten hackamorella ja Muumi tykkäsi siitä tosi paljon!
Viime viikon alussa laitettiin Muumille taas kuolaimet suuhun ja se oli niiden kanssa aika sujut. Tehtiin vastalaukkaa ja se.. no.. oli taas hieman vauhdikas, joten estetunnille laitettiin vähän enemmän vipuvartta omaava kuolain suuhun, että saan sen taas ruotuun, kun se on ollut ihan mahdoton. Kuolain toimi hyvin ja Muumi pysyi käsissä koko estetunnin ja hyppäämisestä jäi hyvä maku suuhun molemmille! Tästä siis jatketaan muistuttamalla edelleen, mikä se pidäte olikaan!
Sitten Rusinan kuulumisiin. Se on ollut nyt aika jees ratsastaa. Tammikuun viimeisellä viikolla sillä oli maanantaina rokotus, joten se sain lomailla melkein koko viikon ajan. Sen jälkeen aloin taas ratsastamaan sitä kevyesti tottakai alkuun ja pikkuhiljaa vein treenejä hikisemmäksi. Yksi päivä se oli taas samanlainen kuin silloin kun se oli saikulla, mutta hieronnalla sain sen siitä vetristymään onneksi!
Meillä oli koulukilpailut ystävänpäivänä. Viimeksi ollaan ponin kanssa oltu kisoissa kesällä Koljonvirran aluekisoissa, joten voi johtua siitä että minua jännitti. Koskaan aikaisemmin en ole kisoihin jännittänyt jo ihan vaan siksi, että Rusina jännittää kisatilanteita todella helposti. Sain itseni kuitenkin rauhalliseksi ja lähdettiin verkkaamaan.
Mentiin HeB:0 ja A-merkin kouluohjelma 2006. Poni oli verkassa vähän pohkeen takana ja raipan käytöstä takapää oli melko keveä. Verkkasin ponia tosi vähän, että se jaksaa hyvin suorittaa toisenkin luokan, joten kävelin suurimman osan ajasta. Radalle mentiin ja otin tavalliseen tapaani ravia aitojen sisällä heti. Ravattiin tuomaripäätyä kohti, jota poni ei oikeastaan ikinä ole kummemin kytännyt, mutta tällä kertaa se teki parit U-käännökset, mutta kun rohkaisin sitä ja juttelin sille, mentiin siitä hyvin ohi.
Radat ei olleet kumpikaan meidän parhaimmistoa. Poni oli tosi jännittynyt ja oli työ pitää se molempien pohkeiden välissä ettei se tullut kummastakaan läpi. B radan jälkeen fiilis ei ollut kummoinen, mutta en ollut niinkään pettynyt koska olihan ne ekat kisat pitkään aikaan. Kuitenkin voitettiin HeB luokka prosentein 64,... ja olin siitä enemmänkin kuin yllättynyt!
Aahan en verkannut melkein ollenkaan. Tein muutamia vastalaukkoja ja väistöjä ja jälleen kävelin paljon. Rata oli ihan ok, muttei sekään tuntunut siltä, miltä se on joskus tuntunut. Kunto loppui molemmilla jossain vaiheessa ja poni oli edelleen melko häslä ja molempia pohkeita vasten edelleen. Saatiin 63,... joka on kyllä meidän ennätys HeA luokasta! Tästä on kuitenkin suunta ylöspäin ja kuitenkin jäi hyvä maku suuhun kisoista.
Koulussa kisojen jälkeen tehtiin kaikkea normaalia ja meni ihan ok. Yhdellä estetunnilla vaan Muumilla meni vähän tunteisiin kun se otti okserilta puomin. Enemmänkin se sillä hetkellä huvitti, mutta vähän sattu olkapäähän kun se nykäs ohjista niin yllättäen. Ajattelin, että käsi on vaan jumissa. Seuraava päivä oli etäpäivä ja kävin ratsastamassa Pepin ja Rusinan. Molemmat oli ihan jees, mutta käsi oli todella kipeä ja annoin sen sitten levätä viikonlopun yli. Maanantaina se oli edelleen tosi kipeä ja kävin lääkärissä.
Mulle määrättiin särkylääkettä ja sairaslomaa.. hieman ärsytti jäädä taas kerran saikulle, mutta kädellä ei oikein mitään voinut tehdä kun perjantainakin oli hieman kivuliasta ihan vaan satuloida hevosta. Keskiviikkona kävin mun vakio fysioterapeutilla ja se sitten katsoi tuota olkapäätä ja sanoi että siellä on jonkunlainen vamma ja kaularanka on voinut ottaa itseensä siitä kiskaisusta. Käsi puutuu todella helposti, mutta menin silti maanantaina kouluun ja sattuhan se ratsastaminen aika paljon. Menin Muumin itsenäisesti ja se oli alkuun tosi huono, mutta sain sitä vähän läpi loppuun. Illalla kävin vielä Rusinankin ja alko tuntua sille, että käsi lähtee irti. Tiistaina taas lääkärin pakeille ja saikkua jatkettiin. Nyt alkoi myös hiihtoloma, joten päätin koittaa alkuviikosta ratsastamista Rusinalla ihan kevyesti ja toivon niin paljon että tuo käsi kestää. Onhan tuo selkäki ollut aika kipeä, mutta sitä kipua olen oppinut kuitenkin sietämään, mutta uusi kipu on aina uusi kipu jota on hankalampi sietää..
Mutta tästä jatketaan ja toivotaan, että mun kroppa alkaisi kohta pikkuhiljaa parantua ja pysyisi terveenä, jotta saisin tehtyä tuon koulun loppuun!
