Hiljaiselo saa luvan loppua!

En tiedä, onko kukaan huomannut melko pitkää taukoa bloggaamisen suhteen. Suurin syy tähän on se, että minun on pakko panostaa loppujakso kunnolla kouluun, ettei kurssit jää roikkumaan ja siitä syystä kaverini käy viikoittain kahtena päivänä liikuttamassa poninkin kun minulla on vähän pidempi päivä. Iltaisin olen sitten yleensä melko väsynyt ja olen mennyt nukkumaan monena iltana jo 9 aikoihin. Tämä väsymys johtunee pitkälti siitä, että ulkona on niin pimeää, sillä koulussa minulla on melko helppo jakso, ei ole paljoa tunteja päivässä, mutta silti tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain kotiesseetä tai muuta vastaavaa. Koulun ja ponin hoidon lisäksi pitää myös pitää kämppä asuttavassa kunnossa ja tehdä ruokaa. Siinäpä se päivä hurahtaa varsinkin, jos käyn lenkillä tai salilla!

Viikko sitten viikonloppuna käytiin Rovaniemellä ja siellä oltiin perjantaista sunnuntaihin. Sunnuntaina kävin vielä illalla liikuttamassa ponin ja kyllä voin sanoa, että uni maistui erittäin hyvin su-ma välisenä yönä!

Meidän ollessa Rovaniemellä, oli tännekin tullut jonkin verran lunta! Oli niin ihana aamullakin ajaa autolla kouluun, kun ei ollut niin älyttömän synkkää ja pimeää, vaan lumi toi kivasti valoa ja oli paljon motivoituneempi ja virkeämpi olo. Lumet kuitenkin lähti melko äkkiä ja nyt vain odotellaan, millon saadaan ne takaisin tänne!

Ponia siis liikuttaa mun kaveri kahdesti viikossa ja minä sitten itse loput. Poni oli yhdessä vaiheessa tosi hidas ja "käsijarru oli juutunut päälle", mutta nyt se alkaa antaa periksi ja poni liikkuu. Tein yhtenä päivänä reeniä ilman jalustimia; menin keskiravia ja pienensin ravia niin paljon kuin mahdollista. Ai että poni veti hienoa ravia ja mamma istui hikihatussa satulassa, mutta se tunne sen jälkeen kun tajusin, että onnistuin istumaan siellä, oli aivan mahtava! Se muistutti, että melkein mitä vaan voi saavuttaa kun jaksaa vaan tehdä töitä sen eteen.

Ratsastuskuvia minulla ei tällähetkellä ole, mutta toivottavasti joku ihanainen niitä joskus tulisi meistä napsimaan! Keskiviikkona 2.12. mennään Antti Jauhiaisen estevalmennukseen, huii! Siitä postausta jos saan jotain kuvia jostain. 

Siihen saakka, adios!

Hei, hei mitä kuuluu?

On kulunut taas tovi viimeisimmästä postauksesta,syynä lähinnä se, ettei minulla vaan ole kuvia! Toinen syy on se, että olen taas ollut kiitettävän paljon kipeänä. Ponia oon liikuttanut vointini mukaan, mutta kaverit ovat sitä liikuttaneet muutamankin kerran. Mua itteeni ärsyttää kipeänä oleminen aivan suunnattomasti, koska silloin ei pääse liikkumaan, eikä ratsastamaan. 

Oon ollut siis kotona melko paljon, omassa kodissa, johon pääsin muutama viikko takaperin muuttamaan ja oon ihan rakastunut tähän paikkaan! Tänne on aina kiva tulla ja täällä on kiva olla. Nukun todella hyvin ja minulla on motivaatiota tehdä vaikka mitä (jos nyt ei lasketa sitä, että olen ollut kipeänä, enkä ole voinut oikein tehdä mitään ihmeempää..

Olin syyslomalla tosiaan päikässä ja tehtiin töitä ja liikuttelin ponia. Silloin oli vaan niin hyvä porukka ja tosi mukavaa ja rentoo.

Poni on nyt viimepäivinä ollut aika villinä ja kouluratsastuksen lisäksi oon saanut treenata rodeoratsastusta. Toki me hypättiinkin yksi päivä ja silloinkin poni oli ihan liekeissä. Se tekee välillä sitä, että se vaan pukittaa ja lähtee ihme pukkilaukkaa joka ilmansuuntaan yhtäaikaa ja loputon ihmetys on siinä, etten ole tullut alas (kopkopkop oli pakko koputtaa puuta..)! Muunmuassa eilen kävin ratsastamassa (vaikka olin vähän kipeä, enkä tiedä oliko se hyvä idea terveyteni kannalta) ja poni oli ihan super hyvä! Loppuraveilla se "säikähti" viereisellä kentällä menevää hevosta ja kun kevensin, se lähti nopeasti vasemmalle, multa tippu molemmat jalkkarit ja sitten alko hirvee pukittaminen. Sain ponin kuitenkin pysähtymään ja sen jälkeen se oli taas normaali oma itsensä. Se tekee tätä normaalisti keväällä, kun ilmat alkaa lämpenemään, mutta nyt sillä on joku syysvillitys varmaan menossa:D

(Kuvat syysloman estereenien alusta c) Sina)

Tosiaan, miten niin ratsastaminen oli eilen huono idea? Noh, tänään aamulla olin valmistautunut lähtemään huonovointisena kouluun. Lähdin ajamaan Kiuruvedelle ja matkalla jouduin sitten pysähtymään kun aamupalat ei tahtoneetkaan enää pysyä mahassa.. Tulin kotiin ja mittasin lämmön ja olihan mulla vähän kuumetta. Ei paljoa, mutta oli kuitenkin ja koko päivän on ollut tosi kylmä ja onhan se kuume siitä vielä noussut..

Nyt vaan koitan yrittää syödä, että saisin vedettyä vitamiineja, jotta joskus tästä parantuisin. Huomenna jos ei aamulla ole kuumetta, menen kouluun, mutta jos aamulla on lämpöä, jätän suosiolla väliin, että ensi viikolla olisin täysin terve.. Ensi viikon suunnitelmissa on tosiaan päästä terveenä käymään koko viikon koulussa ja ponin luona! Ei luulisi sen olevan kovinkaan vaikeaa, mutta tuntuu olevan.. Palataan luultavasti ensi viikolla astialle ja nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä, etten enää tulisi koko loppuvuotena kipeäksi! Ehkä liikaa toivottu, mutta unelmoiminen on puoli voittoa.