Osteopaatti

Kuinka tämä on enää mahdollista?

Poni pääsi osteopaatin käsittelyyn keskiviikkona! Osteopaatti manipuloi (raksauttelee) niveliä sekä aukoo omalla tekniikallaan lihaksia. Rusina oli nauttinut hoidosta todella paljon, joka ei minua yllättänyt lainkaan, sillä poni tykkää todella paljon hieronnasta ja muusta sellaisesta käsittelystä. Itse en valitettavasti päässyt paikanpäälle, mutta serkkuni soitti heti käsittelyn jälkeen sekä soitin itse ponia hoitaneelle osteopaatille. 

Lanne ponilla oli ollut jumissa, ja siitä oli säteillyt oikeaan takajalkaan, josta hyvinkin voi johtua oikean takajalan pieni heikkous verrattuna vasempaan jalkaan, joka ilmeni parhaiten laukatessa vasempaan kierrokseen, jolloin laukka ei ole niin voimakasta kuin oikeaan kierrokseen, sillä hevonenhan kantaa itseään ja haluttua muotoa paljon ulkotakajalalla. Rusinalla on melko pitkä selkä verrattuna sen muuhun runkoon, jolloin ristiselkä- ja lannejumit eivät ole kovin harvinaisia.

Lavat olivat olleet auki, mutta sään oikealta puolelta oli myös löytynyt jumi, joka voi taas olla syynä oikean lavan karkaamiseen vasempaan kierrokseen mentäessä. Tämä saattaa johtua satulasta, meidän ihanasta koulusatulasta. Satula ei olekaan sopiva, vaan satulan paine jakautuu eteen ja taakse, muttei keskelle. Kuinka meillä on taas satulaongelma?! Puhuin tästä osteopaatin kanssa puhelimessa ja hän sanoi ponilla olevan todella pystyt ja ylös kiinnittyvät lavat, jolloin täydellisen satulan löytäminen on hankalaa, todella hankalaa! Voi olla, ettei sitä juuri sopivaa löydy kuin mittatilauksena tehtynä, mutta ne on opiskelijabudjetille turhan kalliita. Nykyisellä satulalla voi vielä ratsastaa, mutta romaania on käytettävä ja satulaa siirrettävä aavistus taaksepäin, jolloin sen paine kyllä jakaantuu tasaisesti. Kuitenkin liian takana oleva satulakaan ei ole hyväksi, mutta voi olla, ettei ponille ole haittaa siitä, jos ratsastaja istuu pari senttiä taaempana, sillä onhan sillä se pitkä selkä.

Muuten kaikki tuntuisi olevan kunnossa ja ponilla oli pari päivää pelkkää kävelytystä, jonka hoidin minä. Ihana päästä rennosti käppäilemään maastoon ponin kanssa! Kunnon treeniin kun tuo minun selkäni ei vielä pysty, on mukava päästä edes tuulettumaan raittiiseen ulkoilmaan rakkaan eläimen kanssa. Treenaamaan olisi kuitenkin kivuista huolimatta kova hinku, mutta kyllä minä siihen pian pystyn! Mieli kuitenkin lepää satulassa, oli ratsastus millainen tahansa!

Itse kävin lääkärissä jälleen ja sain luvan tehdä ihan kaikkea, mihin vain pystyn. Pieni kipu selkää liikuttaessa ei haittaa, enkä saa sitä liikkumalla rikki. Kuitenkin kivun kanssa oleminen ei ole mitään parasta, mutta pakko yrittää päästä taas normaaliin elämään. Selkä luultavasti paranee, mutta hitaasti. Lääkäri arveli, ettei parantuminen tapahdu tämän vuoden puolella, mutta motivaatiota elämään tuo se, että se kuitenkin voi vielä palautua normaaliksi!