Takaisin treenien pariin

"Ei sitä tänään varmaan tuon suoremmaksi saa"

Viime viikon tiistaina olin pitkästä aikaa Vuokon treeneissä. Niitä treenejä olen kaivannut koko sairaslomani ajan ja vihdoin pääsin siihen! Nyt kun lääkärit sanoivat, ettei selkä mene käytöstä rikki, pääsen taas kunnolla treenaamaan ja elämään "normaalia" elämää, erona vain se että kipu on koko ajan menossa mukana. Kuitenkin treenaamaan on päästävä ja Vuokon valmennuksissa alan taas käymään säännöllisesti.

Alkuverkan tosiaan tein itsenäisesti, kuten aina. Poni oli todella hidas joka avulle, eikä liikkunut eteenpäin sekä painoi kädelle todella paljon. Kentällä oli vain vähän tilaa, joten menin tyhjään maneesiin ratsastamaan ponin eteen. Rusina parani vähän ja sain sen ratsastettua herkemmäksi pohkeelle sekä ohjalle ja liikkumaan itse eteenpäin. Paras mahdollinen se ei ollut, mutta riittävän hyvä, että sain valmennuksesta jotain irti. Kuitenkin vinoksi se verkan jälkeen jäi, mutta sentään se liikkui.

Aloitettiin valmennus suoristelemalla ponia ja se olikin koko valmennuksen teemana. Oikea kylki oli tosi hankala saada haltuun ja se aika ajoin yritti karata, mutta onneksi Rusina yrittää aina miellyttää ratsastajaa ja teki tosi hyvin töitä, kun siltä pyysi. Totesimme Vuokon kanssa, että poni on melko voimaton ja siksi oikea kylki yrittää karata. Kuitenkin sain ratsastetua kyljen läpi, jolloin ravi tuli tahmeammaksi, mutta sitäkin ponin kanssa on tehtävä, jotta se saadaan suoristumaan ja voimaa kerrytettyä takaisin. Kaikissa askellajeissa tehtiin samoja juttuja ja loppuun poni tuntui todella hyvälle! Ei ihan niin hyvälle, mitä ennen sairaslomaani, mutta parani huomattavasti alkuun verrattuna!

Omassa istunnassanikin on todella paljon korjattavaa, sillä minäkin olen melko voimaton. Lihakset ovat karisseet melkein olemattomiksi, jonka takia istun todella takakenossa. Siitäkin pääsen eroon ainoastaan treenaamalla vatsoja ja ravissa isumalla suorassa. Kyllä tästä vielä noustaan!

Laukannostoja tehtiin ensin vasempaan kierrokseen niin, että asetus oli oikealle, jolloin poni joutui ponnistamaan kunnolla takaa jotta sai laukan nostettua. Alkuun poni sit vähän vastusteli, mutta sen jälkeen nostot alkoivat onnistua, jolloin pääsin tekemään niitä suoralla hevosella. Poni teki tosi hienosti ja suoritti mahtavasti. Vuokko sanoi, että ponin muoto riittäisi jopa VaB radalle, mutta voimaa on saatava.

Tulevaisuudessa itsenäisessä treeissä pyrin saamaan ponille taas voimaa takaisin ja hyppäämäänkin olisi kiva päästä pitkästä aikaa. Saa nähdä, mitä kesä tuo tullessaan, mutta toivottavasti päästään molemmat ratsukkona samalle tasolle, missä oltiin viime kesänä!