Rusinaa liikuttaa mun kaverit ja välillä pakko itsekin lähteä tallille mukaan. Olisi niin kiva päästä treenaamaan omalla hevosella, mutta no can do. Lääkäri sanoi, että voi mennä muutamakin viikko, ennenkuin kipu hellittää, joten voi olla, että oon maan tasolla vielä kuukaudenkin! Rusina on onneksi ollut terve ja sillä ei oo mitään hätää. Se on hyvässä hoidossa ja se saa liikuntaa melkeinpä normaalisti. Nuo lääkkeet kaiken kukkuraksi aiheuttaa vähän pahoinvointia ja väsymystä. Mutta kyllä tästä noustaan!
Viime viikon tiistaina oli kulunut viikko siitä, kun ratsastis edellisen kerran ja lähdin sitten kaverini kanssa ponia liikuttamaan ja nousin alkukäynneille kyytiin, oli pakko! Aijjai se satulaan kiipeäminen teki kipeää, mutta en oo varmaan ikinä ollut niin onnellinen siitä, että saan kävellä pitkin ohjin!<3
Koulussakin vaan katson kun muut tekee. Meinaa vähän turhauttaa olla tekemättä yhtään mitään. Ensimmäinen viikko meni joten kuten, mutta nyt alkaa tuntumaan vähän pahalle jo ja pelkkä hevosten kanssa oleminen on aivan ihanaa siihen asti, kun pitäisi lähteä ratsastamaan ja itse ei pääse.. Viime keskiviikkonakin traktoritunneilla istuin vaan kyydissä kun kaveri kynti. Mutta oli hauskaa kun meinattiin vähän upota tuonne pehmeälle pellolle!
Koulussa oli myös yksi päivä joku hoitaja, joka käytti iilimatoja hevosten vaivojen hoitoon! Iilimadot olivat siis joitain muita, mitä järvistä löytyy, nimittäin ne imi verta ja niistä tuli yli 100 eri lääkeainetta verenkiertoon. Mielenkiintoista katsoa, tuleeko niistä jotain vaikutteita.
Mutta kirjoittelen Rusinan kuulumisia mahdollisimman paljon, vaikken sitä itse liikutakkaan. Vielä minäkin sen kanssa reenaan normaalisti pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti