Kun vihdoin alkaa sujua!

Otsikko kertoo keskeisimmät asiat tästä postauksesta. Tosiaan, meillä alkaa ponin kanssa pikkuhiljaa suksi luistamaan hyvin kun nyt ollaan päästy kunnolla treenaamaankin ja meidän uusi penkki on tosiaan aivan ihana! Ollaan menty pääasiassa sileällä, mutta hypättiin keskiviikkona. Siitä tosin ette saa minkäänlaista materiaalia ja tämän postauksen kuvitus on muutenkin erittäin köyhää, mutta nyt kun on inspiraatiota kirjoittaa blogiin, käytän sen!
Tosiaan keskiviikkona hypättiin ja poni yllätti minut positiivisesti! Se oli innoissaan ja sitä sai vähän pidätellä, mutta se pysyi koko ajan hanskassa (jos paria pätkää ei lasketa), ei tehnyt yhtäkään uukkaria ja hyppäs tosi rohkeesti. Se on ihan huippu!
Torstaina poni sai juoksutuspäivän ja se oli varmaan ihan hyvä idea, sillä se vaikutti liinan päässä vähän väsyneeltä edellispäivän hyppäämisestä. Julle kävi sen sitten perjantaina.
Viikonloppuna olin Maaningalla porukoilla ja oli kiva viikonloppu!

Pitäisi alkaa käydä laskettelemassa useammin, sillä se jos mikä on hyvä treenausvaihtoehto jaloille! Pitkästä aikaa pääsin siis rinteeseen ja jo kolmen tunnin jälkeen mun jalat oli ihan hyytelönä, mutta oli se sen arvoista! Muuten viikonloppuna lähinnä hengailin kavereiden kanssa ja suunniteltiin vähän hiihtolomareissua Lontooseen!
Nyt sunnuntaina kävin ratsastamassa ponin, kuten aina. Poni ei alkuun tuntunut tulevan millään läpi ja jouduttiin vähän tappelemaan siitä, saako poni laukassa roikkua sisäohjassa vai pitääkö sen itse kannatella päätään. Lopulta se sieltä tuli ja teki molempiin suuntiin puhtaat laukanvaihdot ja kun sen sai läpi, se oli aivan sairaan hyvä! Tuli kuuma kuskille kuin ponillekin.

Tästä jatketaan!

Koulupenkillä

Tosiaan perjantaina löytyi meille sopiva satula ja mä rakastuin siihen! Aluksi oli tarkoitus ostaa musta penkki, mutta tämä satula vei mun sydämen niin mukavuudellaan kuin ulkonäölläänkin, joten siitä tuli sitten minun ja Rusinan uusi kaveri. Poni liikkuu vaan niin paljon paremmin tuolla koulusatulalla verrattuna yleissatulaan, sillä ratsastaja saa jalat paremmin "hevosen ympärille" ja sillä pääsee paremmin vaikuttamaan istunnalla. Ostin myös Hööksiltä jalustinhihnat ja jalustimet sekä ruskeat suitset, jotka on aivan ihanat! Toivottavasti ne kestäisivät edes hetken!

Tosiaan Stiina oli minun mukana tallilla eilen, joten sain kuvia tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Poni oli ihan hyvä ratsastaa; liikkui eteenpäin ja kuunteli niin pohje- ja ohja-apuja ja istuntaa tosi hyvin ja oli melko pehmeä ratsastaa. Minä tarvitsen vain todella paljon lisää treeniä, sillä kuten kuvista huomaa, ratsastan todella pitkällä ohjalla ja minun istunta on vähän mitä on, joten treeniä on edessä! Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvä poni oikeasti oli ratsastaa, vaikka meillä onkin ollut taukoa jonkin verran.

Kuski säätää, mutta poni on upee!

Tässä ollaan lähdössä keskiraviin. Huhhuh miten paljon minulla on opeteltavaa.

Tänään meillä oli koulussa ratsastustunti, jossa menin uudella tuttavuudella, Muumilla. Ennenkuin kerron siitä sen enempää, kerrottakoon, että Rusina oli vähän päättänyt seikkailla ja oli jollain ihmeen kaupalla päässyt omasta tarhastaan kahden sähkölanka-aidan läpi Muumin kanssa samaan tarhaan ja siellä ne onnessaan yhdessä hengaili ilman minkäänlaisia rähinöitä, kun olin eilen hakemassa ponia tarhasta! Kuitenkin, menin Muumilla tunnilla, josta tykkäsin tosi paljon, vaikka se oli vähän epätasainen, vino eikä kantanut itseään kunnolla, mutta siinä oli niin paljon potentiaalia ja "sitä jotain", että oikeasti tykästyin siihen kimoon tammaan! Kuvia tunnista tai koko hevosesta minulla ei ole, mutta päätin ilmoittaa tällaisenkin asian.
Tunnista minulle jäi kuitenkin haava käteen, sillä Muumin ohjat ei olleet parhaasta päästä, joten minulla hankasi sormen auki. Siihen vähän koskee, joten Juulia meni ponin tänään ja nyt rasvailen sormea ja huomenna oon taas ratsastushommissa. Juulialla ja ponilla meni tosi kivasti ja miellytti minun silmää suunnattomasti!

Kuva on napattu videolta, joten siksi laatu on mitä on

Tosiaan, huomenna reenit jatkukoon ja nokka kohti uusia seikkailuja ja kommelluksia. Se on nyt näkemisiin (vai pitäisikö sanoa lukemisiin)!

Ikävä tammikuu!

Vieläkään en ole päässyt ponin kanssa reenaamaan, sillä pakkaset eivät ole vieläkään hellittäneet. Jatkuvasti pakkanen pyörii siinä -25 asteen tuntumassa, eikä silloin reenaaminen ole mukavaa, eikä tee hyvää myöskään lihaksille. Humputellahan tietenkin pakkasillakin voisi, mutta oon vaan niin perfektionisti, että hevosen pitää olla ratsastuksen lopussa läpi, pehmeä ja hyvin kuuliainen ja keskittynyt. Ponilla on ollut tosiaan nyt melko pitkä tauko ratsastuksen osalta, että sen läpi ratsastamiseen menisi jokin tovi, joten minun on odotettava, että pakkaset nyt vähän lauhtuisivat ja sitten aloitetaan "puhtaalta pöydältä" ja huomenna on jo luvattu lauhempaa ilmaa ja satula-auto tulee sovittelemaan koulusatulaa vihdoin! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Poni treenaa kanget suussa keväällä 2015

Tämä satulaongelma ja pakkaset on oikeesti herätelly mua siihen, että omistan erittäin hienon ja viisaan hevosen, joka on kevyelläkin liikutuksella pysynyt rauhallisena ja järkevänä käsitellä ja vanhoja kuvia ja videoita katsoessa meinaa tulla kauhee hinku kiivetä satulaan, mutta ne pakkaset. Heti kun lauhtuu niin ponin kanssa aloitetaan kunnollinen verryttelytreeni, jossa haetaan hyvää tasapainoa ja pehmeyttä edestä ja herkkyyttä avuille. Kävin ponin selässä eilen, keskiviikkona ilman satulaa, niin totesin, että minä oon ihan hukassa hevosen selässä ja poni ei kuuntele kunnolla, joten ollaan molemmat aika reenin tarpeessa. Mulla on vaan niin ikävä treeneihin!

Milloin pääsen treenaamaan?

Blogi on ollut mykkänä jälleen tovin, enkä Antin valmennuksesta saanutkaan postausta taiottua, laiskuuteni on nyt tähän syy. Minulla ei ole ollut inspiraatiota blogia kohtaan, joten jätin sen suosiolla tauolle, sillä omaksi iloksenihan tänne kuulumisia kirjoittelen. Hengissä kuitenkin ollaan ponin kanssa, joten kirjoitettavaa kyllä löytyy! Kaikkea en nyt tähän kuitenkaan ala kirjoittelemaan, mutta pääkohdat ja kuvitan tämän postauksen Antin valmennuksesta otetuilla kuvilla.

Tosiaan, olen jälleen Hinkulajaksolla koulun osalta ja minulla olisi tälle keväälle kaksi ratsastusnäyttöä (rata3 ja ponien kenttäohjelma) sekä valjastusnäyttöjä, ajonäyttöjä ja kengitysnäyttö. Seuraava jakso pitäisi olla työssäoppimassa, mutta minun valmistumiseni on tällä hetkellä niin auki, että olen itsekin aivan hukassa!

Miten ponin kanssa on sitten mennyt? Otsikostakin huomaa ehkä pientä epätoivoa ja sen olisi tarkoitus vähän viitata siihen, mistä tämä postaus suurimmaksi osaksi koostuu. Ei olla päästy ponin kanssa treenaamaan kunnolla tämän vuoden puolella ollenkaan ja loppuvuosikin meni vähän niin ja näin. Meillä oli siis satulaongelma kun tuo meidän nykyinen penkki valui ja tuntui epäsopivalle. Kuitenkin koulujen alettua katsoimme sen meidän ratsastuksen opettajan kanssa ja löydettiin ratkaisu siihen, kuinka siitä tulee sopivampi; laitetaan karvan tilalle geeli ja ongelma ratkesi sillä ja nyt tällä viikolla satula-auto kurvailee näille suunnille, jolloin sovitetaan viimeinkin koulusatulaa! Sitten vien meidän nykyisen satulan topattavaksi ja vastinhihnojen vaihtoon kunhan saadaan ensin toinen penkki, ettei tarvitse penkittä olla.

Poni on siis ollut "juoksutuskuurilla" koska sillä en hetkeen "halunnut" ratsastaa, ettei sen selkä tule huonon satulan takia kipeäksi. Heti kun ongelma ratkesi, tuli nämä kamalat pakkaset, jolloin reenaasen voin unohtaa. Lihakset jumittuu ja hengittäminen on vaikeaa jos kunnon hikitreenin tekee yhtäkkiä tauon jälkeen. Päätin kuitenkin huomenna kiivetä satulaan, sillä loppuviikosta on luvattu lauhempaa ilmaa, joten päästään näillänäkymin kunnolliseen arkeen poninkin kanssa ja sitten elämä hymyilee ponin osalta pitkästä aikaa! Poni ei tietenkään ole ollut kokonaan liikuttamatta, vaan olen juoksuttanut sitä liinassa ja irti sekä ollaan käyty kävelylenkeillä ihan maastakäsin maastossa. Tästä on nyt suunta vain ylöspäin!