Ikävä tammikuu!

Vieläkään en ole päässyt ponin kanssa reenaamaan, sillä pakkaset eivät ole vieläkään hellittäneet. Jatkuvasti pakkanen pyörii siinä -25 asteen tuntumassa, eikä silloin reenaaminen ole mukavaa, eikä tee hyvää myöskään lihaksille. Humputellahan tietenkin pakkasillakin voisi, mutta oon vaan niin perfektionisti, että hevosen pitää olla ratsastuksen lopussa läpi, pehmeä ja hyvin kuuliainen ja keskittynyt. Ponilla on ollut tosiaan nyt melko pitkä tauko ratsastuksen osalta, että sen läpi ratsastamiseen menisi jokin tovi, joten minun on odotettava, että pakkaset nyt vähän lauhtuisivat ja sitten aloitetaan "puhtaalta pöydältä" ja huomenna on jo luvattu lauhempaa ilmaa ja satula-auto tulee sovittelemaan koulusatulaa vihdoin! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Poni treenaa kanget suussa keväällä 2015

Tämä satulaongelma ja pakkaset on oikeesti herätelly mua siihen, että omistan erittäin hienon ja viisaan hevosen, joka on kevyelläkin liikutuksella pysynyt rauhallisena ja järkevänä käsitellä ja vanhoja kuvia ja videoita katsoessa meinaa tulla kauhee hinku kiivetä satulaan, mutta ne pakkaset. Heti kun lauhtuu niin ponin kanssa aloitetaan kunnollinen verryttelytreeni, jossa haetaan hyvää tasapainoa ja pehmeyttä edestä ja herkkyyttä avuille. Kävin ponin selässä eilen, keskiviikkona ilman satulaa, niin totesin, että minä oon ihan hukassa hevosen selässä ja poni ei kuuntele kunnolla, joten ollaan molemmat aika reenin tarpeessa. Mulla on vaan niin ikävä treeneihin!