Hermolomaako?

Kunnolliseen suoritukseen tarvitaan motivaatiota 

niin ratsastajalta kuin hevoseltakin!

Hermolomaa? Kyllä. Rusina tarvitsee nyt hieman kevennystä treeneihin. Viime postauksessa puhuin kaksista Vuoko treeneistä ja nehän olivat! Kuvia ei valmennuksista ikävä kyllä ole..

Tiistaina oli viikon ensimmäinen valmennus. Maanantaina nypin ponin harjan ja ratsastin sen todella kevyesti valmennusta silmällä pitäen. Se ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin, sillä poni oli todella hidas ja melko huono ratsastaa. Tehtiin suoristusta ja pyrittii saamaan poni liikkumaan ainoastaan eteenpäin! Todettiin, että Rusina on vähän jumissa ollut jo jonkin aikaa ja siksi laukka ei pyöri niinkuin sen pitäisi. Vuokon kanssa puhuimme pienestä hermolomasta; monipuolista liikuntaa ja jopa enemmän vapaapäiviä.

Keskiviikkona kaverini kävi minun taluttamana pienen maastokävelyn ja torstaina kävin vähän päästelemässä maastossa ja poni oli siitä erittäin innoissaan! 

Tänään, torstaina oli Vuokon treenit part 2 tälle viikolle ja poni oli todella paljon parempi! Tehtiin todella paljon jumppaavia ja suoristavia tehtäviä ja poni parani koko ajan! Verkasta lähtien se liikkui omalla moottorila eteenpäin ja oli todella mielyttävää, kun sitä ei tarvinnut koko aikaa pyytää liikkumaan ja se lähti eteenpäin yhdellä pohkeen puristuksella! Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, voltteja ja ympyrällä ulos väistättämistä. Treenaaminen alkoi tuntua oikeasti treenaamiselta, mutta todettiin silti Vuokon kanssa, että poni on ylälinjasta edelleen melko voimaton ja sinne se tarvitsee voimaa lisää. Kyllähän Rusina hyvin kantoi muotonsa ja liikkui hyvin eteenpäin, mutta silti siitä puuttui jotain! Kaikki oli teknisesti ok, mutta hieman takkuisuutta ja väsyneisyyttä siinä oli havaittavissa. Tästä kuitenkin noustaan!

Kunnon treeniä!

Asiat ovat jälleen kerran muuttuneet. Serkkuni lopetti ponin treenaamisen, joten se jäi nyt kokonaan minulle. Lopettamisen syynä on se, että pääsen taas itse treenaamaan, joten tietenkin tahdon valmentautua mahdollisimman aktiivisesti samoin kun serkkuni. Tämän seurauksena viikoista olisi tullut ponille todella raskaita.

Nyt kun poni on ainoastaa minun käytössäni, pääsen valmentautumaan parikin kertaa viikossa sekä ratsastamaan muinakin päivinä sitä itse. Näin ollen oma kuntoni kasvaa, ratsastukseen tulee taas enemmän rutiinia ja päästän ponin kanssa taas parantamaan meidän yhteistä tekemistä!

Eilen sain Reetan mukaan tallille ja sain kuvia! Rusina oli aluksi todella pohkeen takana, kuten edellisenäkin päivänä, torstaina, jolloin päätin antaa meidän molempien mielen rentoutua ja menin alkuverkn jälkeen ilman satulaa, pitkin ohjin loppu ratsastuksen ja oli muuten mukavaa! Kuitenkin takaisin perjantain ratsastukseen. Tein perus juttuja alkuverkkaan; ympyröitä ja asettelua ulos ja taivutuksen suuntaisesti, jotta sain ponia vähän suoristettua. Verkatessa herkistelin pohjeapuja käyttämällä myös kannusta, sillä pelkkä pohkeen käyttäminen ei tuottanut tulosta. Verkan aikana poni herkistyi ja suoristui todella paljon ja pääsin ratsastamaan sitä oikeasti kunnolla ja siitä tuli todella miellyttävä, kun se kulki omalla moottorilla eteenpäin.

Laukka ei aluksi meinannut myöskään pyöriä, vaan jäi todella hitaaksi ja löysäksi, joten siinäkin oli tehtävä töitä. Parin spurtin jälkeen sain takajalat mukaan touhuun ja sekin alkoi luonnistua! Rusinan vasemmalla laukalla on taipumut välillä mennä ihan hitusen nelitahtiseksi, mutta kun sen sai ottamaan molemmat takajalat hyvin alle, alkoi se ponnistaa laukkaa eri tavalla ja sen seurauksena se tietenkin parani!

Ulkona oli todella viileä keli, mutta ratsastaessa tuli todella lämmin! Huppari ja toppaliivi päällä aloitin ja toppi päällä lopetin! Tein verkan jälkeen laukan vaihtoja, jotka alkaa sujua jo aika hyvin. Muutaman kerran sain tehtyä joka kolmannella askeleella vaihdot ja poni oli aivan liekeissä! Pätkittäin vähän liiankin ja vaihdoista tuli.. hieman lennokkaita.

Loppuun tein vielä muutamat keskiravit ja Reetta keventeli ponin sitten pois. Pitkästä aikaa poni tuntui todella hyvältä ja se nautti siitä, mitä tehtiin. Tänään kävin sitten maastoilemassa kevyesti, kun seuraa tallilta löytyi. Opin kivan maastolenkin ja nyt osaan itsekin käydä siellä ratsastelemassa. Mutta ensi viikolla kahdet Vuokon treenit, huippua!

Takaisin treenien pariin

"Ei sitä tänään varmaan tuon suoremmaksi saa"

Viime viikon tiistaina olin pitkästä aikaa Vuokon treeneissä. Niitä treenejä olen kaivannut koko sairaslomani ajan ja vihdoin pääsin siihen! Nyt kun lääkärit sanoivat, ettei selkä mene käytöstä rikki, pääsen taas kunnolla treenaamaan ja elämään "normaalia" elämää, erona vain se että kipu on koko ajan menossa mukana. Kuitenkin treenaamaan on päästävä ja Vuokon valmennuksissa alan taas käymään säännöllisesti.

Alkuverkan tosiaan tein itsenäisesti, kuten aina. Poni oli todella hidas joka avulle, eikä liikkunut eteenpäin sekä painoi kädelle todella paljon. Kentällä oli vain vähän tilaa, joten menin tyhjään maneesiin ratsastamaan ponin eteen. Rusina parani vähän ja sain sen ratsastettua herkemmäksi pohkeelle sekä ohjalle ja liikkumaan itse eteenpäin. Paras mahdollinen se ei ollut, mutta riittävän hyvä, että sain valmennuksesta jotain irti. Kuitenkin vinoksi se verkan jälkeen jäi, mutta sentään se liikkui.

Aloitettiin valmennus suoristelemalla ponia ja se olikin koko valmennuksen teemana. Oikea kylki oli tosi hankala saada haltuun ja se aika ajoin yritti karata, mutta onneksi Rusina yrittää aina miellyttää ratsastajaa ja teki tosi hyvin töitä, kun siltä pyysi. Totesimme Vuokon kanssa, että poni on melko voimaton ja siksi oikea kylki yrittää karata. Kuitenkin sain ratsastetua kyljen läpi, jolloin ravi tuli tahmeammaksi, mutta sitäkin ponin kanssa on tehtävä, jotta se saadaan suoristumaan ja voimaa kerrytettyä takaisin. Kaikissa askellajeissa tehtiin samoja juttuja ja loppuun poni tuntui todella hyvälle! Ei ihan niin hyvälle, mitä ennen sairaslomaani, mutta parani huomattavasti alkuun verrattuna!

Omassa istunnassanikin on todella paljon korjattavaa, sillä minäkin olen melko voimaton. Lihakset ovat karisseet melkein olemattomiksi, jonka takia istun todella takakenossa. Siitäkin pääsen eroon ainoastaan treenaamalla vatsoja ja ravissa isumalla suorassa. Kyllä tästä vielä noustaan!

Laukannostoja tehtiin ensin vasempaan kierrokseen niin, että asetus oli oikealle, jolloin poni joutui ponnistamaan kunnolla takaa jotta sai laukan nostettua. Alkuun poni sit vähän vastusteli, mutta sen jälkeen nostot alkoivat onnistua, jolloin pääsin tekemään niitä suoralla hevosella. Poni teki tosi hienosti ja suoritti mahtavasti. Vuokko sanoi, että ponin muoto riittäisi jopa VaB radalle, mutta voimaa on saatava.

Tulevaisuudessa itsenäisessä treeissä pyrin saamaan ponille taas voimaa takaisin ja hyppäämäänkin olisi kiva päästä pitkästä aikaa. Saa nähdä, mitä kesä tuo tullessaan, mutta toivottavasti päästään molemmat ratsukkona samalle tasolle, missä oltiin viime kesänä!