Koulupenkillä

Tosiaan perjantaina löytyi meille sopiva satula ja mä rakastuin siihen! Aluksi oli tarkoitus ostaa musta penkki, mutta tämä satula vei mun sydämen niin mukavuudellaan kuin ulkonäölläänkin, joten siitä tuli sitten minun ja Rusinan uusi kaveri. Poni liikkuu vaan niin paljon paremmin tuolla koulusatulalla verrattuna yleissatulaan, sillä ratsastaja saa jalat paremmin "hevosen ympärille" ja sillä pääsee paremmin vaikuttamaan istunnalla. Ostin myös Hööksiltä jalustinhihnat ja jalustimet sekä ruskeat suitset, jotka on aivan ihanat! Toivottavasti ne kestäisivät edes hetken!

Tosiaan Stiina oli minun mukana tallilla eilen, joten sain kuvia tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Poni oli ihan hyvä ratsastaa; liikkui eteenpäin ja kuunteli niin pohje- ja ohja-apuja ja istuntaa tosi hyvin ja oli melko pehmeä ratsastaa. Minä tarvitsen vain todella paljon lisää treeniä, sillä kuten kuvista huomaa, ratsastan todella pitkällä ohjalla ja minun istunta on vähän mitä on, joten treeniä on edessä! Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvä poni oikeasti oli ratsastaa, vaikka meillä onkin ollut taukoa jonkin verran.

Kuski säätää, mutta poni on upee!

Tässä ollaan lähdössä keskiraviin. Huhhuh miten paljon minulla on opeteltavaa.

Tänään meillä oli koulussa ratsastustunti, jossa menin uudella tuttavuudella, Muumilla. Ennenkuin kerron siitä sen enempää, kerrottakoon, että Rusina oli vähän päättänyt seikkailla ja oli jollain ihmeen kaupalla päässyt omasta tarhastaan kahden sähkölanka-aidan läpi Muumin kanssa samaan tarhaan ja siellä ne onnessaan yhdessä hengaili ilman minkäänlaisia rähinöitä, kun olin eilen hakemassa ponia tarhasta! Kuitenkin, menin Muumilla tunnilla, josta tykkäsin tosi paljon, vaikka se oli vähän epätasainen, vino eikä kantanut itseään kunnolla, mutta siinä oli niin paljon potentiaalia ja "sitä jotain", että oikeasti tykästyin siihen kimoon tammaan! Kuvia tunnista tai koko hevosesta minulla ei ole, mutta päätin ilmoittaa tällaisenkin asian.
Tunnista minulle jäi kuitenkin haava käteen, sillä Muumin ohjat ei olleet parhaasta päästä, joten minulla hankasi sormen auki. Siihen vähän koskee, joten Juulia meni ponin tänään ja nyt rasvailen sormea ja huomenna oon taas ratsastushommissa. Juulialla ja ponilla meni tosi kivasti ja miellytti minun silmää suunnattomasti!

Kuva on napattu videolta, joten siksi laatu on mitä on

Tosiaan, huomenna reenit jatkukoon ja nokka kohti uusia seikkailuja ja kommelluksia. Se on nyt näkemisiin (vai pitäisikö sanoa lukemisiin)!

Ikävä tammikuu!

Vieläkään en ole päässyt ponin kanssa reenaamaan, sillä pakkaset eivät ole vieläkään hellittäneet. Jatkuvasti pakkanen pyörii siinä -25 asteen tuntumassa, eikä silloin reenaaminen ole mukavaa, eikä tee hyvää myöskään lihaksille. Humputellahan tietenkin pakkasillakin voisi, mutta oon vaan niin perfektionisti, että hevosen pitää olla ratsastuksen lopussa läpi, pehmeä ja hyvin kuuliainen ja keskittynyt. Ponilla on ollut tosiaan nyt melko pitkä tauko ratsastuksen osalta, että sen läpi ratsastamiseen menisi jokin tovi, joten minun on odotettava, että pakkaset nyt vähän lauhtuisivat ja sitten aloitetaan "puhtaalta pöydältä" ja huomenna on jo luvattu lauhempaa ilmaa ja satula-auto tulee sovittelemaan koulusatulaa vihdoin! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Poni treenaa kanget suussa keväällä 2015

Tämä satulaongelma ja pakkaset on oikeesti herätelly mua siihen, että omistan erittäin hienon ja viisaan hevosen, joka on kevyelläkin liikutuksella pysynyt rauhallisena ja järkevänä käsitellä ja vanhoja kuvia ja videoita katsoessa meinaa tulla kauhee hinku kiivetä satulaan, mutta ne pakkaset. Heti kun lauhtuu niin ponin kanssa aloitetaan kunnollinen verryttelytreeni, jossa haetaan hyvää tasapainoa ja pehmeyttä edestä ja herkkyyttä avuille. Kävin ponin selässä eilen, keskiviikkona ilman satulaa, niin totesin, että minä oon ihan hukassa hevosen selässä ja poni ei kuuntele kunnolla, joten ollaan molemmat aika reenin tarpeessa. Mulla on vaan niin ikävä treeneihin!

Milloin pääsen treenaamaan?

Blogi on ollut mykkänä jälleen tovin, enkä Antin valmennuksesta saanutkaan postausta taiottua, laiskuuteni on nyt tähän syy. Minulla ei ole ollut inspiraatiota blogia kohtaan, joten jätin sen suosiolla tauolle, sillä omaksi iloksenihan tänne kuulumisia kirjoittelen. Hengissä kuitenkin ollaan ponin kanssa, joten kirjoitettavaa kyllä löytyy! Kaikkea en nyt tähän kuitenkaan ala kirjoittelemaan, mutta pääkohdat ja kuvitan tämän postauksen Antin valmennuksesta otetuilla kuvilla.

Tosiaan, olen jälleen Hinkulajaksolla koulun osalta ja minulla olisi tälle keväälle kaksi ratsastusnäyttöä (rata3 ja ponien kenttäohjelma) sekä valjastusnäyttöjä, ajonäyttöjä ja kengitysnäyttö. Seuraava jakso pitäisi olla työssäoppimassa, mutta minun valmistumiseni on tällä hetkellä niin auki, että olen itsekin aivan hukassa!

Miten ponin kanssa on sitten mennyt? Otsikostakin huomaa ehkä pientä epätoivoa ja sen olisi tarkoitus vähän viitata siihen, mistä tämä postaus suurimmaksi osaksi koostuu. Ei olla päästy ponin kanssa treenaamaan kunnolla tämän vuoden puolella ollenkaan ja loppuvuosikin meni vähän niin ja näin. Meillä oli siis satulaongelma kun tuo meidän nykyinen penkki valui ja tuntui epäsopivalle. Kuitenkin koulujen alettua katsoimme sen meidän ratsastuksen opettajan kanssa ja löydettiin ratkaisu siihen, kuinka siitä tulee sopivampi; laitetaan karvan tilalle geeli ja ongelma ratkesi sillä ja nyt tällä viikolla satula-auto kurvailee näille suunnille, jolloin sovitetaan viimeinkin koulusatulaa! Sitten vien meidän nykyisen satulan topattavaksi ja vastinhihnojen vaihtoon kunhan saadaan ensin toinen penkki, ettei tarvitse penkittä olla.

Poni on siis ollut "juoksutuskuurilla" koska sillä en hetkeen "halunnut" ratsastaa, ettei sen selkä tule huonon satulan takia kipeäksi. Heti kun ongelma ratkesi, tuli nämä kamalat pakkaset, jolloin reenaasen voin unohtaa. Lihakset jumittuu ja hengittäminen on vaikeaa jos kunnon hikitreenin tekee yhtäkkiä tauon jälkeen. Päätin kuitenkin huomenna kiivetä satulaan, sillä loppuviikosta on luvattu lauhempaa ilmaa, joten päästään näillänäkymin kunnolliseen arkeen poninkin kanssa ja sitten elämä hymyilee ponin osalta pitkästä aikaa! Poni ei tietenkään ole ollut kokonaan liikuttamatta, vaan olen juoksuttanut sitä liinassa ja irti sekä ollaan käyty kävelylenkeillä ihan maastakäsin maastossa. Tästä on nyt suunta vain ylöspäin!

Hiljaiselo saa luvan loppua!

En tiedä, onko kukaan huomannut melko pitkää taukoa bloggaamisen suhteen. Suurin syy tähän on se, että minun on pakko panostaa loppujakso kunnolla kouluun, ettei kurssit jää roikkumaan ja siitä syystä kaverini käy viikoittain kahtena päivänä liikuttamassa poninkin kun minulla on vähän pidempi päivä. Iltaisin olen sitten yleensä melko väsynyt ja olen mennyt nukkumaan monena iltana jo 9 aikoihin. Tämä väsymys johtunee pitkälti siitä, että ulkona on niin pimeää, sillä koulussa minulla on melko helppo jakso, ei ole paljoa tunteja päivässä, mutta silti tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain kotiesseetä tai muuta vastaavaa. Koulun ja ponin hoidon lisäksi pitää myös pitää kämppä asuttavassa kunnossa ja tehdä ruokaa. Siinäpä se päivä hurahtaa varsinkin, jos käyn lenkillä tai salilla!

Viikko sitten viikonloppuna käytiin Rovaniemellä ja siellä oltiin perjantaista sunnuntaihin. Sunnuntaina kävin vielä illalla liikuttamassa ponin ja kyllä voin sanoa, että uni maistui erittäin hyvin su-ma välisenä yönä!

Meidän ollessa Rovaniemellä, oli tännekin tullut jonkin verran lunta! Oli niin ihana aamullakin ajaa autolla kouluun, kun ei ollut niin älyttömän synkkää ja pimeää, vaan lumi toi kivasti valoa ja oli paljon motivoituneempi ja virkeämpi olo. Lumet kuitenkin lähti melko äkkiä ja nyt vain odotellaan, millon saadaan ne takaisin tänne!

Ponia siis liikuttaa mun kaveri kahdesti viikossa ja minä sitten itse loput. Poni oli yhdessä vaiheessa tosi hidas ja "käsijarru oli juutunut päälle", mutta nyt se alkaa antaa periksi ja poni liikkuu. Tein yhtenä päivänä reeniä ilman jalustimia; menin keskiravia ja pienensin ravia niin paljon kuin mahdollista. Ai että poni veti hienoa ravia ja mamma istui hikihatussa satulassa, mutta se tunne sen jälkeen kun tajusin, että onnistuin istumaan siellä, oli aivan mahtava! Se muistutti, että melkein mitä vaan voi saavuttaa kun jaksaa vaan tehdä töitä sen eteen.

Ratsastuskuvia minulla ei tällähetkellä ole, mutta toivottavasti joku ihanainen niitä joskus tulisi meistä napsimaan! Keskiviikkona 2.12. mennään Antti Jauhiaisen estevalmennukseen, huii! Siitä postausta jos saan jotain kuvia jostain. 

Siihen saakka, adios!

Hei, hei mitä kuuluu?

On kulunut taas tovi viimeisimmästä postauksesta,syynä lähinnä se, ettei minulla vaan ole kuvia! Toinen syy on se, että olen taas ollut kiitettävän paljon kipeänä. Ponia oon liikuttanut vointini mukaan, mutta kaverit ovat sitä liikuttaneet muutamankin kerran. Mua itteeni ärsyttää kipeänä oleminen aivan suunnattomasti, koska silloin ei pääse liikkumaan, eikä ratsastamaan. 

Oon ollut siis kotona melko paljon, omassa kodissa, johon pääsin muutama viikko takaperin muuttamaan ja oon ihan rakastunut tähän paikkaan! Tänne on aina kiva tulla ja täällä on kiva olla. Nukun todella hyvin ja minulla on motivaatiota tehdä vaikka mitä (jos nyt ei lasketa sitä, että olen ollut kipeänä, enkä ole voinut oikein tehdä mitään ihmeempää..

Olin syyslomalla tosiaan päikässä ja tehtiin töitä ja liikuttelin ponia. Silloin oli vaan niin hyvä porukka ja tosi mukavaa ja rentoo.

Poni on nyt viimepäivinä ollut aika villinä ja kouluratsastuksen lisäksi oon saanut treenata rodeoratsastusta. Toki me hypättiinkin yksi päivä ja silloinkin poni oli ihan liekeissä. Se tekee välillä sitä, että se vaan pukittaa ja lähtee ihme pukkilaukkaa joka ilmansuuntaan yhtäaikaa ja loputon ihmetys on siinä, etten ole tullut alas (kopkopkop oli pakko koputtaa puuta..)! Muunmuassa eilen kävin ratsastamassa (vaikka olin vähän kipeä, enkä tiedä oliko se hyvä idea terveyteni kannalta) ja poni oli ihan super hyvä! Loppuraveilla se "säikähti" viereisellä kentällä menevää hevosta ja kun kevensin, se lähti nopeasti vasemmalle, multa tippu molemmat jalkkarit ja sitten alko hirvee pukittaminen. Sain ponin kuitenkin pysähtymään ja sen jälkeen se oli taas normaali oma itsensä. Se tekee tätä normaalisti keväällä, kun ilmat alkaa lämpenemään, mutta nyt sillä on joku syysvillitys varmaan menossa:D

(Kuvat syysloman estereenien alusta c) Sina)

Tosiaan, miten niin ratsastaminen oli eilen huono idea? Noh, tänään aamulla olin valmistautunut lähtemään huonovointisena kouluun. Lähdin ajamaan Kiuruvedelle ja matkalla jouduin sitten pysähtymään kun aamupalat ei tahtoneetkaan enää pysyä mahassa.. Tulin kotiin ja mittasin lämmön ja olihan mulla vähän kuumetta. Ei paljoa, mutta oli kuitenkin ja koko päivän on ollut tosi kylmä ja onhan se kuume siitä vielä noussut..

Nyt vaan koitan yrittää syödä, että saisin vedettyä vitamiineja, jotta joskus tästä parantuisin. Huomenna jos ei aamulla ole kuumetta, menen kouluun, mutta jos aamulla on lämpöä, jätän suosiolla väliin, että ensi viikolla olisin täysin terve.. Ensi viikon suunnitelmissa on tosiaan päästä terveenä käymään koko viikon koulussa ja ponin luona! Ei luulisi sen olevan kovinkaan vaikeaa, mutta tuntuu olevan.. Palataan luultavasti ensi viikolla astialle ja nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä, etten enää tulisi koko loppuvuotena kipeäksi! Ehkä liikaa toivottu, mutta unelmoiminen on puoli voittoa.

Arkeen paluu!

Oon viikon verran voinut jo liikuttaa ponia ja päässyt taas treenaamisen makuun. Lihakset on edelleen tosi jumissa ja käyn viikottain fysioterapeutilla faskiakäsittelyssä, joka siis tarkoittaa suomennettuna sitä, että vaikka lihakset saataisiin rennoiksi, faskia (joka siis on sidekudosta) jää edelleen jännittyneeksi, jolloin lihaksista ei saa irti sitä kaikkea voimaa, mitä niistä olisi mahdollista saada ja kun faskia on jännittynyt, se aiheuttaa lihassärkyä. Oon todennut käsittelyt erittäin hyödyllisiksi ja voin suositella niitä!
Ratsastaessa en tunne oikeastaan kipua, mutta sen jälkeen kyllä, ja minulla on lonkat taas alkaneet kipeytyä ratsastustauon jäljiltä. Kävin ponilla Outin koulutreeneissä maanantaina koulun jälkeen ja tehtiin väistöjä ja vastalaukkaa ja poni oli tosi hyvä varsinkin lopuksi ja se teki ihan kaiken mitä vaan pyysin. Rusina on ollut muutenkin nyt tosi hyvä, mutta eilen minulla oli Iisalmessa fysioterapia heti koulun jälkeen, joten Hensu kävi liikuttamassa ponin. Se oli ollut outo ratsastaa ja kävellessä tallissa epäpuhdas ja sen jalkaan oli tullut haava! Siinä oli haava aikaisemmin, mutta se oli parantunut ja nyt tämä oli tullut edellisen haavan alapuolelle!

Tämän lisäksi mulle tuli tänään, seuraavana päivänä haavan tulemisesta niin huono ja heikko olo, että jouduin lähtemään koulusta, enkä päässyt ponin jalkaa kopeloimaan. Kuva on dramaattisempi kuin itse haava ja aloitan huomenna päikän (koska toivon että tämä on ohimenevää..) ja sitten päästään ponin jalkaa hoitelemaan kuntoon! Onneksi kurakelit on kutakuinkin ohi.4
Oon alkanu kylmäämään myös ponin jalkoja ratsastuksien jälkeen, jotta ennaltaehkäistään turvotuksia ja verenkierto pysyy jaloissa hyvänä!

Sitten koulun puolelta. Olen ratsastanut myös koulun hevosilla.
Maanantaina menin aamulla koulua Ruletilla. Alkuun meinasi itku päästä kun hevonen ei ollut yhtään minun avuilla ja se vastusteli kuolaintuntumaa koko ajan. Se kuitenkin parani pikkuhiljaa ja loppuun oli aivan super kiva! Tehtiin pohkeenväistöjä uraa pitkin joka askellajissa ja Rulla hoiti homman tosi hienosti kun vaan muisti ratsastaa! Se on niin kouluhevonen, että tykkään!

Kuvat viimetalvelta

Rullan jälkeen käytiin syömässä ja sitten hyppäämään Petterillä! Vähän hirvitti, kun ruunalla olin mennyt kerran, ykkösvuoden syksyllä, koulua enkä ollut hypännyt kahteen kuukauteen ollenkaan! Kuitenkin Böcke oli ihan huippu hypätä, vaikka sen hyppytyyli onkin erilainen kuin mihin olen tottunut. Oli super kivaa!

Kuvat videolta napattuja, mutta koska Lumia, en saa videoita siirrettyä koneelle, koska en osaaxd

Menin myös yksi päivä Helmellä. Aluksi en olisi halunnut edes ratsastaa, kun heti selkään noustessa tunsin kuinka hevonen jännitti selän ja siihen huomasi että siihen sattui. Alkuraveissakin se oli vielä tosi jännittynyt varsinkin selästä ja samoin laukassa. Koitin saada sitä ravissa rentoutumaan ja laukassa olin kevyessä istunnassa aluksi, jotta sen selkä sai liikkua mahdollisimman vapaasti. Sitten se alkoi parantua ja lopuksi se oli aivan huippu hyvä! Se oli ensimmäinen kerta Hemellä ja tykkäsin siitä siinä lopussa tosi paljon, vaikka alkuun mua säälitti se niin paljon, kun siitä huomasi että siihen sattui. Lopuksi sen ratsastettavuus ja koko hevosen ilme oli paljon tyytyväisempi ja rennompi kun lihakset vähän lämpesivät! Se oli kuitenkin oikealta melko paljon kiinni, mutta ihan lopuksi tuli sieltäkin pehmeäksi.
Tehtiin keskiaskellajeja ja tamma oli tosi hieno niissä ja vaikka se onkin pieni, siltä irtoaa yllättävän paljon liikettä!

Tästäkin huomaa, ettei se liiku läheskään rentona!

Kuvat c) Juulia S.

Tuo maha!

 Näillä mennään tällä hetkellä ja toivottavasti saisin joku päivä kuvia Rusinastakin, että saisitte vähän päivitystä meidän menosta, kunhan katsotaa, että ponin jalka on kunnossa!

Pää alkaa hajota

Arki ei lähtenyt oikein kauheen vauhdikkaasti käyntiin, enkä ehtinyt käydä kouluakaan kun kaksi ensimmäistä päivää ja olen ollut viikon sairaslomalla.. Maanantaina 7.9. alkoi siis koulu, normaali koulupäivä, tiistaina hypäreillä ponin liikutus, viimeiseks ratsastustunnit, koulun jälkeen ponilla rokotus... Noinkohan meni?

Aamupäivä meni ihan normaalisti. Teoriaa luokassa, ei mitään sen ihmeellisempää. Ainoo miinus, että mulla oli kai huono päivä kuin kaikki ärsytti tosi paljon. Noh, pitihän se arvata ettei se, että ärsyttää, voi mitenkään riittää huonoksi päiväksi. Poni oli ratsastaessa ihan todella outo! Se vaan häsläsi koko ajan, välillä ei liikkunut mihinkään, kyttäili joka puolelle, hirnu muille hevosilla, oli melko kuuro avuille, oli tosi jännittynyt ja pukitteli melko paljon! Lopuksi se oli sitten oma itsensä, mutta en ymmärrä mikää Hinkulassa tai Kiuruvedellä ylipäätään on kun poni on aluksi aina tollainen, mutta Maaningalla ei sitten mitään ongelmia. Mutta jospa se siitä kuten viimekin vuonna!

Laittelin sitten ponin pois ja meillä oli sitten ratsastustunti, jolla menin Kukalla. Tai ainakin tarkoitus oli! Ensinnäkin laitumelta hakiessa se vaan steppaii ja oli muutenkin ihan höntti. Ajattelin jo silloin, ettei tunnista tule mitään. Noh, pääsin satulaan, kävelin pitkin ohjin kolme askelta, alkoi rodeo ja tipuin päälleni kovalle tallin pihalle.. Olisinpa edes tippunut kentällä tai maneesissa. Päätä alkoi särkeä sillä sekunnilla, eikä satulaan ollut enää nousemista. Kipu oli niin kova, ärsytti. Ponilla meni joku toinen juoksutuksen jälkeen. Hensu käytti ponin klinikalla rokotuksessa. Minä lähdin Kiuruveden terveyskeskuksen kautta KYSiin (Kuopion yliopistollinen sairaala) ja siellä vietin seuraavan yöni. 

Tippumisesta on nyt viikko, enkä voi tehdä käytännössä mitään urheilullista, sillä päähän koskee, selkään koskee, kylkeen koskee, käteen koskee ja niskoihin koskee. Voin kertoa, ettei tämän hetkinen fiilis ole parhaimmasta päästä. Huomenna menen koululääkärille ja toivon vaan niin hartaasti, että ensi viikolla olen jo koulussa täysissä voimissa! Sen näkee sitten.

Rokotuksen jälkeen ponikin kuumeili pari päivää ja nyt se on alkanut Hensun toimesta liikkumaan kevyesti ja näin varmaankin loppuviikonkin. Päikkä alkaisi torstaina, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, etten kykene ehkä vielä paskanlappamiseen tämän selän kanssa. Haluaisin vaan kouluun, ponin liikutukseen ja siihen päikkään, mutta ei niin ei..