Osteopaatti

Kuinka tämä on enää mahdollista?

Poni pääsi osteopaatin käsittelyyn keskiviikkona! Osteopaatti manipuloi (raksauttelee) niveliä sekä aukoo omalla tekniikallaan lihaksia. Rusina oli nauttinut hoidosta todella paljon, joka ei minua yllättänyt lainkaan, sillä poni tykkää todella paljon hieronnasta ja muusta sellaisesta käsittelystä. Itse en valitettavasti päässyt paikanpäälle, mutta serkkuni soitti heti käsittelyn jälkeen sekä soitin itse ponia hoitaneelle osteopaatille. 

Lanne ponilla oli ollut jumissa, ja siitä oli säteillyt oikeaan takajalkaan, josta hyvinkin voi johtua oikean takajalan pieni heikkous verrattuna vasempaan jalkaan, joka ilmeni parhaiten laukatessa vasempaan kierrokseen, jolloin laukka ei ole niin voimakasta kuin oikeaan kierrokseen, sillä hevonenhan kantaa itseään ja haluttua muotoa paljon ulkotakajalalla. Rusinalla on melko pitkä selkä verrattuna sen muuhun runkoon, jolloin ristiselkä- ja lannejumit eivät ole kovin harvinaisia.

Lavat olivat olleet auki, mutta sään oikealta puolelta oli myös löytynyt jumi, joka voi taas olla syynä oikean lavan karkaamiseen vasempaan kierrokseen mentäessä. Tämä saattaa johtua satulasta, meidän ihanasta koulusatulasta. Satula ei olekaan sopiva, vaan satulan paine jakautuu eteen ja taakse, muttei keskelle. Kuinka meillä on taas satulaongelma?! Puhuin tästä osteopaatin kanssa puhelimessa ja hän sanoi ponilla olevan todella pystyt ja ylös kiinnittyvät lavat, jolloin täydellisen satulan löytäminen on hankalaa, todella hankalaa! Voi olla, ettei sitä juuri sopivaa löydy kuin mittatilauksena tehtynä, mutta ne on opiskelijabudjetille turhan kalliita. Nykyisellä satulalla voi vielä ratsastaa, mutta romaania on käytettävä ja satulaa siirrettävä aavistus taaksepäin, jolloin sen paine kyllä jakaantuu tasaisesti. Kuitenkin liian takana oleva satulakaan ei ole hyväksi, mutta voi olla, ettei ponille ole haittaa siitä, jos ratsastaja istuu pari senttiä taaempana, sillä onhan sillä se pitkä selkä.

Muuten kaikki tuntuisi olevan kunnossa ja ponilla oli pari päivää pelkkää kävelytystä, jonka hoidin minä. Ihana päästä rennosti käppäilemään maastoon ponin kanssa! Kunnon treeniin kun tuo minun selkäni ei vielä pysty, on mukava päästä edes tuulettumaan raittiiseen ulkoilmaan rakkaan eläimen kanssa. Treenaamaan olisi kuitenkin kivuista huolimatta kova hinku, mutta kyllä minä siihen pian pystyn! Mieli kuitenkin lepää satulassa, oli ratsastus millainen tahansa!

Itse kävin lääkärissä jälleen ja sain luvan tehdä ihan kaikkea, mihin vain pystyn. Pieni kipu selkää liikuttaessa ei haittaa, enkä saa sitä liikkumalla rikki. Kuitenkin kivun kanssa oleminen ei ole mitään parasta, mutta pakko yrittää päästä taas normaaliin elämään. Selkä luultavasti paranee, mutta hitaasti. Lääkäri arveli, ettei parantuminen tapahdu tämän vuoden puolella, mutta motivaatiota elämään tuo se, että se kuitenkin voi vielä palautua normaaliksi! 

Pienimuotoista teenaamista

Ratsastusta ei pysty lopettmaan kesken vaikka sattuu

Olen siis päässyt jo vähän treenaamisen makuun takaisin. Vielä kunnon rääkkitreeniä en pysty tekemää ja on pakko ratsastaa selkätuen sekä vahvojen kipulääkkeiden (nyt ei puhuta buranasta ja panadolista..) kanssa. Tuli myös todetua, että kolmen päivän ratsastusputki ei ole myöskään vielä hyvä idea. Lääkäri ei myöskään suositellut ratsastamista, mutta mieli kaipaa niin kovasti satulaan, että sinne oli päästävä. Kivuista huolimatta ratsastaminen ja Rusinan hoitaminen oli niin ihanaa ja siitä sai uutta energiaa elämiseen. Kun välillä käy ratsastamassa, jaksaa taas uskoa siihen, että jonain päivänä pääsen jälleen kunnolla treenaamaan ja hankkimaan kadotetut lihakset takaisin.

Lauantaina poni oli tosi jäykkä varsinkin lavoista. Se tuntui melko etupainoiselta ja tein paljon töitä käynnissä ja otin nopeasti ravia ja vähän laukkaa testaillen, mitä selkä kestää sekä jumpaten samalla ponia. Poni parani loppua kohti ja lopuksi tein hetken vielä käyntityöskentelyä, jonka jälkeen kävelytin sen hyvin ennen talliin menemistä. Ratsastin koko ajan maneesin iso ovi auki, sillä se oli jätetty auki kun menin ratsastamaan ja se oli ihan hyvää treeniä ponille, sillä se kyttäilee todella paljon maneesin ovia kun ne ovat auki.

Ratsastuksen jälkeen hieroin ponia lavoista melko pitkään, sillä ne olivat todella jumissa. Sain niitä vähän auki ja puuhailin muutenkin tallissa melko kauan. Ponin hoitaminenkin on vaan niin mukavaa, ettei tallilta ole mikään kiire pois!

Sunnuntaina ratsastin melko normaalisti - en kunnon treeniä itselleni, vaan olisin luokitellut sen melko kevyeksi jos olisin kunnossa. Treenin tarkoituksena oli saada ponia vielä pehmeämmäksi ja enemmän takaosan päälle ja kevyemmäksi edestä. Treeni tuotti tulosta ja sain ponia kulkemaan enemmän ylämäkeen ja aktivoitua takaosaa. Tein vähän vaihtoja, jolloin poni joutui nousemaan edestä ylös ja koukistamaan takajalkojaan, jotta vaihdoista tuli hyviä. Loppuraveilla ratsastin enemmän pidemmäksi ja pyöreäksi kuin alas, tarkoituksena vain huokaista ja rentoutua. Kunnon kävelytyksen jälkeen taas hieroin ja hoidin ponia jonkin aikaa. Leikkasin myös jalkakarvat, sillä jalkojen peseminen helpottui kun tarhasta tullut muta ei tarttunut karvoihin ja se on helpompi pestä pois.

Maanantaina treenin tarkoitus oli saada poni mahdollisimman vetreäksi, jotta se olisi miellyttävä ratsastaa seuraavana päivänä ja olisi joka kohdasta hyvin kuulolla. 

Tosiaan serkkuni treenaa ponilla nyt kun en itse pysty kuin muutamia kertoja käymään ja tähän asti en pystynyt ratsastamaan kuin silloin tällöin. Huomaahan sen edelleen ettei selkä ole terve ja ratsastaminen tuottaa vähän kipua, mutta pää ei vaan anna minun enää olla ratsastamatta. Pakko päästä takaisin edes pari kertaa viikossa siihen elämään, jota olen elänyt melkein aina ja johon olen tottunut.

Poni oli kuitenkin melko jees ratsastaa. Koska olin edellisenä päivänä ratsastanut sen ylämäkeen, ei se tuntunut enää lainkaan etupainoiselta, se kantoi hyvin itsensä ja oli kevyt kädelle. Tein paljon väistöjä, ulospäin asetteluja, avotaivutuksia ja sulkuja, jotta sain lavat hallintaan, rungon taipumaan ja ristiselkää auki. Loppuun poni oli aivan loistava! Se oli kädelle höyhenen kevyt, kuunteli pohetta melkein hipaisusta ja teki kaiken, mitä siltä pyysin. Hikihän sille tuli kun se joutui liikkumaan kunnolla eteen ja suorittamaan tehtäviä, joissa sen piti venyä ja samalla pitää ryhti ja eritoten selkä ylhäällä. Se oli koko viikonlopun tavoite, että poni muistaa itse kulkea selällä, eikä yritä päästä pälkähästä kipittelemällä vain kaula kaarella. 

Tallissa jälleen vähän kokeilin lapoja, jotka olivat lauantaihin verrattuna todella hyvät ja hierominen oli tuottanut tulosta! Jälleen tallilla vierähti ratsastuksen jälkeenkin yli tunti, mutta siellä on yleensä aina jotain tekemistä. Jos ei muuta niin ponin puunaaminen ja paijaaminen. 

Kuvassa ponin uusi loimi, joka on mielestäni vaan maailman suloisimman värinen!

Mutta näillä mennään! Kolmen päivän putki siis ei ole tässä vaiheessa vielä hyvä, joten täytyy testata edes yhdellä välipäivällä, tykkäisikö selkä siitä vähän enemmän. Näillä mennään toistaiseksi ja toivon mukaan parantumisessa ei tulisi ainakaan takapakkia, vaan enemmänkin vastauksia kysymyksiin ja kivun hellittämistä. Tavoitteena olisi päästä ratsastamaan ilman kipulääkkeitä, mutta jos kipu on jo kroonistunut, suostun syömään lääkkeitä vaikka koko loppu elämäni kunhan vain saan ratsastaa! Olen kasvanut satulassa, joten siellä myös vanhenen!

Inspiraation tuulahduksia

Edellisessä postauksessa kerroin, että blogini jää tauolle. Poistin tämän postauksen, sillä sen julkaisusta oli niin vähän aikaa, että se ilmoitus oli oikeastaan turha, sillä sain jostain todella suuren inspiraation blogin kirjoittamiseen. Tarvitsen mielekästä tekemistä kun olen kotona yksin enkä voi tehdä melkein mitään, mitä normaalisti tekisin.

c) Reetta

En siis pysty käymään koulussa, sillä pitkään istuminen tekee todella kipeää ja lääkitys minulla on melko vahva. Selän hermoissa on jotain vikaa ja ne voivat olla parantumassa, tai olla kroonisia. Kaikkeen olen henkisesti varautunut ja päätin, että oli miten oli, ratsastusta en lopeta ja koulut käyn loppuun. Lääkärin mukaan saan käydä kävelyillä ja käyttää selkää kivun sallimissa rajoissa.

c) Stiina

Eilen kävin ponin luona ja menin ilman satulaa. Käveltiin, otin vähän ravia ja laukkaa. Selkä ei tästä pitänyt, joten ratsastuksen reenaaminen on edelleen tauolla. Käynnissä meneminen oli ihan jees, joten sitä voin harjoittaa. Myös lyhyillä kävelylenkeillä voin käydä ja paljon täytyy venytellä. Kevyen liikunnan ja venyttelyn lisäksi käyn akupunktiohoidoissa mahdollisimman usein, jotta selän lihakset pysyvät rentoina, eivätkä tuota lisää kipua.
Toivottavasti selän arvoitus ratkeaisi pian ja saisin oikeanlaista hoitoa siihen. Kouluun en usko palaavani enää tänä keväänä. Koskaanhan sitä ei voi varmaksi sanoa jos pystyisinkin jotain tekemään, mutta heikolta näyttää. Syksyllä alkaa taas uusi lukukausi, toivottavasti parempi kuin tämä kuluva..

Pitkästä aikaa!

Blogi on ollut tauolla miltei puoli vuotta! Motivaatio blogin suhteen on ollut olematon, sillä selkäni on edelleen niin kipeä, ettei ratsastamaan ole asiaa. Kuitenkin pientä päivitystä on ehkä hyvä tehdä tännekin, vaikka lääkkeet ja jatkuva sairasloma vetävät mieltä hevosten ja liikunnan osalta pohjalukemiin.

Kuva keväältä 2015

Rusinaa en ole tietenkään unohtanut, onhan se sentään silmäteräni ja edelleen rakkain eläin mitä maa päällään kantaa. Kuitenkin tallilla käyminen on jäänyt todella vähäiseksi, sillä auton rattiin en lääkkeiden vaikutuksen alaisena uskalla lähteä, ekä pysty tallilla käytännössä tekemään mitään. Rusina oli maaliskuun alkuun asti Iisalmessa, jossa se asui syksystä asti ja myös viime keväänä. Sitä liikutti kavereitani satunnaisesti, kuka milloinkin ehti. Tilanteeseen tuli kuitenkin helpotusta ja poni muutti Toivalaan, jossa serkkuni alkoi sitä aktiivisesti ratsastamaan, joten poni sai taas pysyvän ratsastajan.

Ponilla menee siis hyvin ja se pääsee treenaamaan aktiivisesti ja mahdollisuuksien mukaan kisailemaankin serkkuni kanssa. Minä yritän parannella selkääni, kun jalkanikin sain viimein toimintakuntoon ainakin jollain tapaa. Oikea nilkkani siis meni koulussa veltoksi, joten Kiuruveden terveyskeskuksen kautta lähdin sitten KYSiin pariksi yöksi ja jalassani todettiin pohjehermon halvaus. Se onneksi parani reilussa kuukaudessa ja nyt voin kävellä melko normaalisti. Pian ajattelin kokeilla hevosen selkään nousemista, mutta treenaamaan minulla ei ole vielä asiaa.

Mutta tästä vielä noustaan! Palataan.

Kun epätoivo hiipii

Blogi on jälleen elänyt hiljaiseloa viimeaikoina ja siihen on pääasiallisena syynä se, mistä tämä postaus tulee kertomaan. Kohta on kulunut 7 viikkoa siitä, kun viimeksi olen päässyt kunnolla ratsastamaan ja tämän seitsemän viikon aikana olen käynyt ponin selässä tasan yhden kerran noin 10 minuutin verran.

Seitsemän viikkoa sitten tosiaan kävin ratsastamassa Piimää, jota ratsastin kesällä jonkin verran ja nautin joka hetkestä sen kanssa! Olin tuomassa sitä talliin, kunnes se säikähti jotakin ja törmäsi mun selkään. Se ei ollut hevosen vika. Toisinaan vaan vahinkoja sattuu enkä minä pelkää tai vihaa Ukkoo nyt vaan se on mulle yhtä tärkeä eläin edelleen, mitä se on ennenkin ollut.

Lääkärissä oon törmäysen jälkeen käynyt monia kertoja ja magneettikuvaankin jouduin, mutta mitään selästä ei ole löytynyt edelleenkään. Diagnoosina on lannerangan venähdys, mutta kipu on jokseenkin jatkuvaa ja äiti pelkää että se alkaa muuttua krooniseksi. Minulla puutuu jalat joka päivä jossain vaiheessa. Fysioterapeutti sanoi sen johtuvan hermosta, joka on kiristyksissä. Kipu ilman lääkkeitä on melko sietämätöntä ja särkylääkkeillä sen saa pidettyä siedettävänä, mutta pitkään kovalla istuminen on kaikista pahinta. Hermon kiristyksissä olemisen takia minulla on ratsastuskielto. Nyt vaan jatketaan lääkäreillä ramppaamisella ja fyssarilla. Ei tässä muukaan auta.

Kaksi vuotta kavioliitossa Rusinan kanssa tuli myös täyteen! Kaks vuotta on mennyt aivan tajuttoman nopeasti ja se tuntuu samalla lyhyeltä ajalta ja ikuisuudelta. En voisi kuvitella enää elämää ilman hevosta, ilman Rusinaa. Ponilla oli myös eläinlääkärin tarkastus vakuutusyhtiötä varten ja se sai terveen paperit. Ainoa ongelma on tuo kesäihottuma, mutta onneksi kohta on taas talvi niin poni voi elää rauhassa. Ensi kesänä pitää kokeilla erilaista hoitoa ihottumaan ja toivoa että se toimii. Tänä kesänä rasvaaminen toimi melko hyvin.

Toivotaan, että pääsen pian itse ratsastamaan Rusinaa normaalisti ja reenaamaan sekä aloittamaan työssäoppimisen. Mutta palataan taas!

Hyppyreenejä

Ollaan ponin kanssa treenattu nyt niin esteillä kuin sileällä. Sileällä meno on sellasen normaalin reenaamisen tasolla, ei mitenkään huippu hyvin eikä tosi huonostikkaan. Oon tehny paljon jumppailuja nyt jotta poni pysyy vetreänä estetreenienkin jälkeen. Ollaan siis käyty nyt kahdessa estevalmennuksessa silmälläpitäen huomisen kisoja.

Olimme tosiaan alku kuusta Antin estereeneissä. Antin silmän alla olin kerran aikaisemmin Rusinalla reenannut Hinkulassa ja oli kiva päästä uudestaan! Antti on niin positiivinen valmentaja, jolta saa hyviä neuvoja omaan tekemiseen. Mentiin korkeimmillaan metriä ja tehtiin paljon linjoja. Poni oli oikein hyvä, vaikka alkuun hyppytauko tuntui vähän kuskissa ja menopelissä, mutta kun päästiin hyppäämisen makuun, alkoi onnistumaan. 

Välissä tehtiin sileällä töitä, jotta sain ponin hyvin läpi ja kuuliaiseksi.

Eilen oltiin sitten Sallan estereeneissä ja poni oli tosi hyvä heti alusta ja minä näin paikat paremmin kuin koskaan! Meille tuli välissä melko pitkä kävelytauko ja oltiin molemmat vähän "unessa" ja ekasta radasta tuli tosi epätasainen, mutta kun tultiin pätkä uudestaan, oli poni taas kuulolla ja tasaisuus parani. Mentiin lopuksi 85cm rataa, mitä mennään huomenna kisoissa. Menen tällä kertaa vain yhden luokan ja tavoitteena on päästä tasaisesti ja rauhallisesti maaliin.

Kisoista tulee postausta kunhan ehdin kirjoitella. Ratsastan myös Piimää viikonloppuna ja toivottavasti saisin jotain materiaalia myös siitä! Mutta palataan.

Hengissä ollaan!

Ai kamala mikä tauko on ollut kirjoittamisessa! Kaikkea on viimepostauksen jälkeen ehtinyt tapahtua; kahdet kisat, lukemattomat reenit, kolme näyttöä, työssäoppimisen päättyminen sekä ponin muutto. Tässä postauksessa kerron koulujutuista ensin lyhyesti ja sen jälkeen siirrytään vapaa-ajan ratsastukseeni.

Työssäoppimisen 10 vko meni siis erittäin nopeasti ja tykkäsin niin paljon olla Koljonvirralla! Tutustuin siellä niin mukaviin ihmisiin sekä hevosiin, että en olisi voinut parempaa TO paikkaa toivoakkaan!

Hinkulaan palattiin TOn jälkeen kahdeksi viikoksi purkamaan jaksoa ja tekemään rästejä. Minulla oli siis kolme näyttöä; 3.rata, kenttäponi sekä kengitysnäyttö. Kengitysnäytöstä sain H2 johon olin tosi tyytyväinen!
3.radan tein Hinkulan hevosella, Barokalla eli Muumilla. Ratsastin sillä kahdesti ennen näyttöä ja sitten mentiin rata, joka ei mennyt omasta mielestäni kovin hyvin, mutta H2 tuli siitäkin.
Kenttäponi kouluohjelman tein Rusinalla kisojen yhteydessä. Poni oli melko väsynyt, samoin kuski, mutta H2 tuli siitäkin! Eli kaikki näytöt sain läpi ja siihen olen todella tyytyväinen!

Rusinan kanssa siis loppu kevät reenattiin niin esteitä kuin kouluakin ja palset loksahteli pikkuhiljaa paikalleen ja Saaran avustuksella sain taas varmuutta hyppäämiseen ja muutenkin esteillä ratsastamiseen! Koulupuolta reenattiin omatoimisesti ja mahdollisuuksien mukaan Vuokon valvovan silmän alla.

Käytiin kevään aikana yhdet estekisat kotitallilla, joissa mentiin 80cm ja 90cm. Sijoituksia ei tullut, mutta niitä ei oltu hakemassakaan.

Koulukisoissa käytiin Hinkulassa, jossa tein näytön sekä menin KNSpecialin. Poni tuntu aika hyvältä ja 65,8% ja voitto sieltä napsahti!

Samoissa kisoissa menin myös Kassulla, josta taisin edellisessä postuksessa mainita. Reenit meni melko hyvin ruunan kanssa ennen kisojakin ja paljon ja nopeasti se oppi uudet asiat ja hyväksyi ne. Se on sellanen kaveri, josta minä tykkään!

Kassun kanssa tosiaan mentiin raviohjelmaa HeD:3 ja saatiin siitä 58% ja risat päälle. Kisat olivat hevosen ensimmäiset ja kauhea jännitys oli sillä radalla. Hienosti kuitenkin suoritti ja käyttäyty mallikkaasti muutenkin!

Kisojen lisäksi Rusinan kanssa hypättiin ihkaoikeita maastoesteitä! Ennakkoluulot eivät olleet positiivisimmasta päästä, mutta hengissä selvittiin!

Sittenpä muutettiinkin kesäksi taas Hurmalle laitumelle. Paljon on maastoiltu ja reenattu ahkerasti. Yhtään materiaalia ei ole ikävä kyllä kertynyt, mutta postauksia tulee heti kun on jotain kuvia yms mitä jakaa teille!

Hurmalla asustelee myös Piimä, jolla olen päässyt muutamia kertoja ratsstamaan ja muistan miksi siitä niin tykkäsin ja tykkään edelleen!

Paljon on siis tapahtunut ja tänään käytiin Antti Jauhiaisen estevalmennuksessa Rusinan kanssa ja siitä postausta jos joku on saanut jotain materiaalia taltioitua. Joten palaillaan!