Hevoseton on huoleton

Ei tunnu hyvltä, johonkin sitä sattuu

Heippa! Jonkin aikaa on blogi ollut tauolla kun ei ole ollut oikein fiilistä kirjoittaa enkä halua tehdä tästä "pakkopullaa" joten kirjoitan vain silloin kun on fiilistä. Tosiaan Koljonvirran kansallisetkin meni ja siellä radat eivät tuntuneet mitenkään parhaimmilta, mutta HeB ja HeA molemmista 60% pintaan. Niiden kisojen jälkeen jäätiin vain treenailemaan.

Reilu kuukausi sitten Rusina oli ollut aivan normaalisti laitumella, mutta vahingossa oli jäänyt päitset päähän. Ponilla on kesäisin tapana rapsuttaa korvan takaa takajalalla kun ihottuma sitä kutittaa, joten niin se oli tehnyt myös sinä päivänä ja takakenkä oli sujahtanut päitsien rinkulan läpi ja poni oli juuttunut takajalasta kiinni päitsiin! Päitset antoivat onneksi periksi, mutta sen jälkeen Rusina oli todella huono ratsastaa, eikä se vieläkään täysin iskussaan ole. Pari viikkoa sitten käytiin Kuopiossa klinikalla kun huomasin sen aristavan selkää ja tahdoin sulkea tietenkin pois vaihtoehdon että sieltä olisi jotain rikki mennyt. Poni oli tosiaan hyvä ratsastaa ensimmäiset 5 minuuttia ja sen jälkeen sen olemus muuttui eikä se halunnut liikkua ja siitä huomasi että siihen sattui. Kävelytin sitä viikon eikä asia korjautunut joten kävimme klinikalla tutkituttamassa asian.

Taivutuskokeessa poni ei reagoinut eikä ultraäänitutkimuksista löytynyt mitään, joka oli helpottavaa. Selkä piikitettiin ja poni sai kipulääkekuurin joka on auttanut ja se on ratsastaessa aivan eri hevonen! Kuitenkin aloitellaan tietenkin rauhassa, mutta lupa liikutukseen oli huojentava.

Olen myös ratsastanut 5-vuotiasta pientä ruunaa, jota koulutan eteenpäin. Ikäänsä nähden se on todella alkuvaiheessa, sillä selässä ei ollut käyty kuin noin 10 kertaa ennenkuin kiipesin ensimmäisen kerran kyytiin. Tästäkin ponista mahdollisesti tulen kertomaan tulevissa postauksissa!

Nyt kuitenkin aloitan päikkäämisen hinkulassa (tarkoittaen sitä, että olen viikon tallitöissä koululla). Rusinan otin myös viikoksi tänne asustelemaan ja toivottavasti joku päivä saisin ratsastuskuvia niin voisin niitä tänne laitella! 

Kiuruveden kansalliset

Aina ei voi mennä niin nappiin.

Kiuruveden kansalliset tosiaan oli lauantaina 26.8. ja osallistuttiin Rusinan kanssa sinne. Aamulla herätys vaille 6 ja tallille letittämään ponia ja valmistautumaan. Kaikki meni ihan hyvin, ei mitään erikoista tapahtunut. Lähdettiin sitten ajelemaan Kiuruvedelle päin. Saavuimme paikalle ja menin verkkaamaan heti, kun sain ponin laitettua valmiiksi. Verkka meni ok, mutta mun kaveri sitten sanoi ponin sieraimesta tulevan verta. Pyyhittiin se pois ja se näytti loppuvan. Menin radalle joka meni todella hienosti! Radan jälkeen tuomari kuitenkin kutsui minut käymään luonaan ja sierainverenvuoto ei ollut loppunut..

Paljon verta ei tullut, vaan iha vähän tihkutti pienen pienestä pintahaavasta, joka ei missään nimessä ollut mitään vakavaa. Pyyhittiin nokkaa sitten siinä tovi, eikä tihkutus alkanut loppua, joten ilmoitin sitten jääväni pois toisesta luokasta. Harmitti ihan suunnattomasti, mutta en halua mennä radalle jos tiedän ponista tulevan verta, sillä en tahdo startata hevosella joka ei ole täysin kunnossa ja sen lisäksi se on todella rumaa. Niinpä lähdimme sitten yhden luokan jälkeen kotia kohti. Veren vuoto ei tosiaan loppunut ennen iltaa, joten päätös luokasta jäämisestä oli mielestäni oikea. Kisoja kyllä tulee!

Tulevista kisoista sen verran, että tämän viikon lauantaina meillä on kisat Koljonvirran ratsastuskeskuksella ja seuraavana viikonloppuna on vielä kotikisat! Sen vuoksi ei harmita ihan niin paljoa tuo hylky Kiuruvedeltä, vaikka ei sitä ikinä ole kiva hyvän radan jälkeen saada. Näillä kuitenkin jatketaan treenejä!

Valmentautumista tuleviin kisoihin!

Siitä vain kisaradoille!

Niin on nyt tapahtunut - ilmottauduin tämän kauden ensimmäisiin koulukilpailuihin. Kilpailut ovat 3-tason kilpailut, mutta tietenkin mennään Rusinan kanssa 2-tason luokat. Vähän arveluttaa mennä niin isoihin kisoihin heti pitkän tauon jälkeen ilman, että pohjalla olisi yksiäkään 1-tason kilpailuja, mutta näillä mennään! Kisoja on muutamat tiedossa ja tavoitteita minulla ei niihin oikeastaan ole. Hyväksytyt radat olisi tietenkin kiva sieltä saada, mutta palkintosijoille en tavoittele todellakaan!

Tänään käytiin Ville Vaurion koulutreeneissä ja sain siitä todella paljon irti! Ei olla ponin kanssa kauheasti käyty muiden kuin Vuokon treeneissä joten sikäli hieman jännitti, mutta Ville yllätti erittäin positiivisesti. Saatiin Rusina liikkumaan omalla moottorilla ja tosi paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen.

Minun täytyy nyt todellakin ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla todella tarkkana siitä, etten ratsasta liikaa jalalla. Poni on hidas ja se heittäytyy usein laiskaksi, joten minun on vain kerrottava sille mahdollisimman yksinkertaisesti, mitä siltä haluan ja se on eteneminen! Treeneissä poni todella liikkui omalla moottorilla ja oli erittäin miellyttävä ratsastaa. Poni oli todella tahdikas, liikkui eteenpäin reippaasti ja ratsastaminen tuntui helpolta (jos ei lasketa sitä vatsalihastreeniä mikä siinä samalla tuli tehtyä). Nyt tavoitteena on saada poni tuon tuntuiseksi joka ikinen ratsastuskerta ja eteenkin kisaradalla!

Vuokko tulee ehkä pitämään viimehetken valmennuksen perjantaina ennen lauantain kisoja. Mennään kisoissa siis HeB:3 2009 ja HeA FEI:n kenttäkilpailuohjelma 1*a 2015. Radat eivät ole teknisesti hyvin hankalia ja tuo HeB:3 ollaan ponin kanssa joskus startattukin ja siitä on valikoitunut minun lempiohjelma (koska siinä ei ole keskiravia..). Saa nähdä kuinka treenit lähtevät tästä sujumaan!

Seuramestaruudet esteratsastuksessa!

Todella siisti rata oli!

Heippa! Kisoista on kulunut kohta viikko, mutta minulla ei ole ollut aikaa kirjoitella siitä postausta, mutta näin koulujen alkamisen kunniaksi flunssa päätti iskeä minuun, joten en ratsastamaan nyt pariin päivään varmaan pääse. 

Kisat menivät kuitenkin paremmin kuin luulin, mutta poni oli todella väsynyt. Pari päivää ennen kisoja poni hajotti ihottumaloimensa, joten se joutui olemaan laitumella ilman sitä. Sen seurauksena tietenkin kutina lisääntyi ja luultavasti siitä syystä poni oli vähän väsyneempi. Uusi loimi on kuitenkin hankittu ja poni näyttää siinä enemmän avaruusoliolle kuin hevoselle! Poni tosin oli hieman erimieltä pääosan mukavuudesta, mutta kyllä se alkaa siihen tottua.

Menin kisoissa tosiaan kaksi 90 cm rataa. Ensimmäinen rata meni hienosti, kunnes lankkuesteelle tuli kielto! Poni ei kytännyt itse estettä, vaan luulen kiellon johtuvan esteen takana olevasta liputtajasta. Kuitenkin siitäkin päästiin heti toisella yrittämällä yli. 

Tästä kuvasta huomaa, ettei poni estettä kytännyt..

Toinen rata tehtiin puhtaasti ja se olikin seuramestaruus kamppailu. Hieman piti jälleen varmistaa tuolle lankkuesteelle, joten suunnitelmissa olleen tien jouduin unohtamaan ja kiertämään hieman kauempaa. Poni oli melko tahmea ratsastaa. Kyllä se eteenpäin liikkui ja hyppäsi hyvin, mutta joku siitä puuttui. Voihan olla, että olen vain tottunut siihen että estekisoissa ponia pitää pidätää eikä ratsastaa eteen! Aika kuitenkin riitti siihen, että saimme seuramestaruuspronssia! Olin todella ylpeä ponista, kun se käyttäytyi hyvin ja suoritti niin hyvin kuin vain pystyi! Minunkaan osaltani kisat eivät olleen mitenkään mahtavat, sillä pään särky vainosi minua koko kisojen ajan ja loppui vasta kun pääsi yöunille.

Lyhyesti voisin tähän loppuun mainita koulutreeneistäkin. Sunnuntaina Vuokko tuli taas pitämään treenejä meille ja todettii, että ponille täytyy pitää "kaasutus kurssi" eli että poni alkaa liikkua itse eteenpäin eikä sitä tarvitse koko aikaa pyytää liikkumaan. Samalla todettiin, että ponin olisi hyvä olla yöt tallissa, sillä siellä se voi rauhallisin mielin nukkua ja levätä. Näin siis tehtiin ja poni yöpyy sisällä. Samalla pääsen taas pitämään back on track pinteleitä takajaloissa, joten myös niiden lievä turvotus (jota ponilla on ollut niin kauan kuin muistan, eivätkä ne ole vaivanneet mitenkään) saadaan laskemaan. Näillä siis jatketaan eteenpäin ja viikon päästä olisi taas kisat tiedossa, tosin kouluratsastuksessa!

Valmistautumista kisakarkeloihin!

Helpolta näyttää, kyllä pian metrin luokkiin pääsee

Heippa! Viime aikoina olllaan treenattu ahkerasti niin koulua kuin esteitäkin! Muutamat kisat olisi jo nyt tiedossa ja hankin kuitenkin sen alueluvan jo tälle loppukaudelle, kun se ei hyvin kallis ollut. 

Käsitellään ensin koulutreenit. Vuokon reeneissä ollaan Iisalmessa käyty nyt kerran, sillä Vuokko käy Iisalmessa harvemmin kuin kävi Kuopiossa. Treenit meni melko hyvin sateesta huolimatta. Lihakset kiittivät seuraavana päivänä ja varsinkin vatsalihakset olivat melkoisen jumissa, mutta se kertoo vain siitä että jotakin on tehty.

Kuitenkin Rusina on edelleen pohkeelle todella hidas. Aikaisemmin kerroin sen olevan hidas ja sitä se on edelleen, mutta nyt se kuuntelee pohkeen kuitenkin jollain tasolla vaikka ei tarpeeksi hyvin. Kotiläksyksi tuli mennä välillä ilman raippaa, pelkällä pohkeella sekä vahvistaa sitä silloin tällöin pidemmällä kannuksella. Ponille pitää siis opettaa pohjeavut melkeinpä uudestaan, joten töitä on tehtävä ja niin aion myöskin tehdä!

Sitten esteratsastus puoleen. Iisalmessa ollaan nyt hypätty kahdesti ja tänään olisivuorossa estekisat (joista teen oman postauksensa). Treenit on menneet tosi kivasti ja ollaan hypätty ratoja metriin asti. Tänään menen kaksi 90cm ja mahdollisuuksien ja treenien mukaan startataan metrin rataa jo ehkä tällä kaudella! Kouluratsastus on kuitenkin enemmän se minun juttu ja se on meidän päälaji, mutta silti on kivaa edetä myös estepuolella!

Palataan sitten kisojen merkeissä!

Edistystä ja pienen pieniä ongelmia

Kaikki ei aina mene kuten suunnittelee, mutta asioille voi aina

yrittää tehdä jotakin

Nyt blogiin kirjoittaminen alkaa tuntua mukavalta ja tekisi mieli koko ajan tehdä uusia postauksia ja aiheita olen pienessä päässäni yrittänyt keksiä ja muutaman varteenotettavan idean olen jo alulle saanut, ajatustasolla tosin vielä. Inspiraatio blogiin saattaa myös tulla siitä, että minulla on tällä hetkellä todella paljon motivaatiota ratsastukseen ja ylipäätään ponin kanssa touhuamiseen!

Rusina on tosiaan alkanut toimia nyt erittäin hyvin ja se suorittaa koko ajan täysillä eikä jää laiskottelemaan. En tiedä onko tämä vain ohi menevä vaihe ponilla, mutta toivotaan että se on löytänyt mieluisan ja hienon tavan liikkua ja jatkaa samaan malliin eteenpäin. Tosiaan kuluneen kuukauden aikana, kun poni on ainoastaan minun käytössäni ollut, olen saanut sen takaosan toimimaan aktiivisesti ja selän ylös sekä koko ylälinjan pyöreämmäksi ja ponia kokonaisuudessaan suoremmaksi ja herkemmäksi. Rusina teki kolme päivää töitä "lastenratsuna", mutta silti se oli seuraavan kerran ratsastaessa tosi kiva. Poni liikkuu itse eteenpäin eikä sitä tarvitse jatkuvasti patistaa liikkumaan. 

Kuvat ovat tosiaan vanhoja, pahoittelut siitä..

Pienenpieniä ongelmia kuitenkin on, eihän hevosen omistaminen ole ruusuilla tanssimista. Kesäihottuman lisäksi ponille on tullut haava kainaloon ja meidän kouluvyö hankaa siihen ikävästi. Luultavasti haava on tullut ötökän pureman seurauksena, kun vyö on hangannut koholla olevaan ötökän puremaan. Vyö ei tule kuitenkaan haavan päälle eikä poni siitä oikeastaan välitä eikä se tunnu olevan kipeä, mutta inhottava semmoinen aina on. Niimpä päätin ostaa karvaisen vyön, jotta nahkavyön reuna ei joka ratsastuksessa hankaisi haavaa uudelleen ja uudelleen auki. Yritän saada haavan mahdollisimman nopeasti parantumaan, jotta päästään taas käyttämään meidän "oikeaa" vyötä. Kesäihottuman seurauksena haavoja tulee usein mahan alle, vyön kohdalle, joten ostos on luultavasti kannattava myös tulevia kesiä silmällä pitäen. 

Tilanne päivitystä - missä me asummekaan?

"Teillä on ratsukkona todella hyvä yhteinen sävel"

Paljon on tapatunut viimeaikoina ja olen ollut blogin osalta aikaansaamaton, joten nyt on ehkä aika vähän taas valottaa meidän tekemisiä, mm. muuttoa. Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä tapahtui Tapsan tallilla ennen kuin vaihdettiin paikkaa. 

Hypättiin kerran viikossa Krissen estetreeneissä. Krisse on todella osaava ja todellakin minun mieleeni. Poni oli kaikissa kolmess valmennuksessa super hyvä ja pääsin sitä kautta itsekin hyppäämisen makuun jälleen! Estekorkeudet eivät pysyneet ensimmäisissäkään treeneissä kovin matalina, mutta hankalalta se ei kuitenkaan tuntunut vaikka olikin vuoden hyppytauko. Rusina tietenkin hyppäsi säännöllisesti, mutta minun tauko hieman arvelutti alkuun itseäni. Kuitenkin Krissen mukaan taukoa ei huomannut lainkaan ja meistä Rusinan kanssa näkyy ulospäin toimivuus ratsukkona.

Sileälläkin on alkanut sujua tosi kivasti. Vuokon treeneissä on käyty ja tehty paljon itsenäistä harjoittelua hyppäämisen ja maastoilun lisäksi. Viimeisimmässä Vuokon treenissä tehtiin ympyrällä vastalaukkaa ja vasen laukka on paljon heikompi. Myöskin huomattu on, että ponin ylälinjassa ei näy niin paljon lihasta, kuin vuosi sitten - kaula ei ole niin jytky. Takajalat on kuitenkin alkaneet toimia paremmin kuin koskaan ja sen huomaa eteenkin siitä, että ravissa on entistä hankalampi istua, mutta kyllä minä siinäkin opin varmasti istumaan!

Sitten päästään suurimpaan muutokseen, nimittäin muuttoon. Muutettiin nimittäin takaisin Iisalmeen, Rusina samalle tallille, mistä Kuopioon lähdettiinkin ja minä kotiin. Treenit jatkuu nyt täällä kuten ennenkin! Nyt kun kaikki asiat ovat selkeytyneet, voin taas alkaa säännöllisemmin ja useammin päivittämään blogiakin! Minulla on vähän enemmän aikaa nyt kirjoittaa kuin aikaisemmin, sillä tallille on lyhyempi matka ja kotona minulla ei ole ihan niin paljon "ylimääräistä" tekemistä kuin vanhempieni luona, jossa siis olen majaillut. Mutta seuraavaan kertaan!