Muutosten lämpimät tuulet puhaltaa

Taas on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä! Poni on vaihtanut tallia, minä aloitin työssäoppimisen ja jotain vanhaakin meidän elämään astuu hetkeksi. Kevät on tulossa huimaa vauhtia ja aurinko alkaa ihanasti lämmittää, tosin pukeutuminen täytyy opettella uudestaan, ettei lähde toppatakki päällä ratsastamaan! Tähän postauksen alkuun saatte kuvia ponista, jotka on otettu hingunniemestä.

Rusinalla siis on hypättykin, mutta enimmäkseen menty sileällä.
Helmikuun alussa sain osuman kaviosta oikeaan polveeni, jonka seurauksena kävelin keppien avulla pari viikkoa, jonka jälkeen tulin melko heti kipeäksi.

Kuumetta oli vaan tuolleen vähän, että kipeä olo oli, muttei tuon enempää kuitenkaan

Noh, näistä selvisin sitten ja aloitin päivystysvuoron viikko ennen hiihtolomaa. Päikässä on yleensä tosi kivaa eikä se ole ylitsepääsemättömän raskasta, mutta tuo päikkä oli ehkä raskain ikinä! Aamutallin, päivätallin ja iltatallin lisäksi kahtena päivänä oli yhteensä 7 näyttöä (4 ensimmäisenä päivänä ja 3 toisena) ja nekös minua stressasi ja ahdisti. Kaikki meni hyvin läpi ja pari kolmostakin sieltä pyörähti, eli hyvin meni! Ainoa näyttö, mikä jäi vielä tekemättä on kengitysnäyttö, mutta minun polveni ei tuolloin vielä oikein pitkää matkaa kärsinyt yhteen menoon kävellä, saati sitten juosta ollenkaan.

Päikkä loppui siis hiihtolomaa edeltävänä torstaina ja perjantaina käytiin vielä koululla ratsastamassa ja sitten päästiin viikonlopun ja loman viettoon. Aamulla menin Fagolla, jolla olin hypännyt "pääsykokeissa" ja halusin testata sen myös koulupuolella. Fago oli tosi kiva ja voisin mennä uudestaankin ruunalla. Opettajamme kehui, kuinka hyvin vaikutan hevoseen.

Iltapäivällä ratsastin vielä Rusinan kevyesti muiden seassa kentällä, jonka jälkeen lähdin Iisalmen kautta Maaningalle.
Lauantaina sitten lähdettiin Helsinkiin ja sunnuntaina Lontooseen, jossa oltiin torstaiaamuun asti.

Torstai-iltana tultiin sitten takaisin Savon maalle ja sunnuntaina poni muutti pois Hinkulasta. Se muutti samalle tallille, mistä se alunperin tuli Lapinjärvelle. Sinne sitten poni käytiin viemässä ja se on tehnyt siellä omia retkiään jo, mutta kunhan saadaan sen energiataso liikunnalla alhaisemmaksi, alkaa se toivottavasti pysyä kiltisti tarhassa.

Syy, miksi poni muutti pois Hingunniemestä on se, että minä aloitin työharjoittelun. Olen siis Koljonvirralla töissä, joten nyt ponikin on pikkuisen lähempänä minua ja asun siis omassa kämpässä tämänkin jakson ajan. Parasta uudessa tallipaikassa on se, että pääsemme pitkästä aikaa Vuokon reeneihin, joihin osallistutaan, maksoi mitä maksoi! Mutta kuulemisiin!

Kun vihdoin alkaa sujua!

Otsikko kertoo keskeisimmät asiat tästä postauksesta. Tosiaan, meillä alkaa ponin kanssa pikkuhiljaa suksi luistamaan hyvin kun nyt ollaan päästy kunnolla treenaamaankin ja meidän uusi penkki on tosiaan aivan ihana! Ollaan menty pääasiassa sileällä, mutta hypättiin keskiviikkona. Siitä tosin ette saa minkäänlaista materiaalia ja tämän postauksen kuvitus on muutenkin erittäin köyhää, mutta nyt kun on inspiraatiota kirjoittaa blogiin, käytän sen!
Tosiaan keskiviikkona hypättiin ja poni yllätti minut positiivisesti! Se oli innoissaan ja sitä sai vähän pidätellä, mutta se pysyi koko ajan hanskassa (jos paria pätkää ei lasketa), ei tehnyt yhtäkään uukkaria ja hyppäs tosi rohkeesti. Se on ihan huippu!
Torstaina poni sai juoksutuspäivän ja se oli varmaan ihan hyvä idea, sillä se vaikutti liinan päässä vähän väsyneeltä edellispäivän hyppäämisestä. Julle kävi sen sitten perjantaina.
Viikonloppuna olin Maaningalla porukoilla ja oli kiva viikonloppu!

Pitäisi alkaa käydä laskettelemassa useammin, sillä se jos mikä on hyvä treenausvaihtoehto jaloille! Pitkästä aikaa pääsin siis rinteeseen ja jo kolmen tunnin jälkeen mun jalat oli ihan hyytelönä, mutta oli se sen arvoista! Muuten viikonloppuna lähinnä hengailin kavereiden kanssa ja suunniteltiin vähän hiihtolomareissua Lontooseen!
Nyt sunnuntaina kävin ratsastamassa ponin, kuten aina. Poni ei alkuun tuntunut tulevan millään läpi ja jouduttiin vähän tappelemaan siitä, saako poni laukassa roikkua sisäohjassa vai pitääkö sen itse kannatella päätään. Lopulta se sieltä tuli ja teki molempiin suuntiin puhtaat laukanvaihdot ja kun sen sai läpi, se oli aivan sairaan hyvä! Tuli kuuma kuskille kuin ponillekin.

Tästä jatketaan!

Koulupenkillä

Tosiaan perjantaina löytyi meille sopiva satula ja mä rakastuin siihen! Aluksi oli tarkoitus ostaa musta penkki, mutta tämä satula vei mun sydämen niin mukavuudellaan kuin ulkonäölläänkin, joten siitä tuli sitten minun ja Rusinan uusi kaveri. Poni liikkuu vaan niin paljon paremmin tuolla koulusatulalla verrattuna yleissatulaan, sillä ratsastaja saa jalat paremmin "hevosen ympärille" ja sillä pääsee paremmin vaikuttamaan istunnalla. Ostin myös Hööksiltä jalustinhihnat ja jalustimet sekä ruskeat suitset, jotka on aivan ihanat! Toivottavasti ne kestäisivät edes hetken!

Tosiaan Stiina oli minun mukana tallilla eilen, joten sain kuvia tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Poni oli ihan hyvä ratsastaa; liikkui eteenpäin ja kuunteli niin pohje- ja ohja-apuja ja istuntaa tosi hyvin ja oli melko pehmeä ratsastaa. Minä tarvitsen vain todella paljon lisää treeniä, sillä kuten kuvista huomaa, ratsastan todella pitkällä ohjalla ja minun istunta on vähän mitä on, joten treeniä on edessä! Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvä poni oikeasti oli ratsastaa, vaikka meillä onkin ollut taukoa jonkin verran.

Kuski säätää, mutta poni on upee!

Tässä ollaan lähdössä keskiraviin. Huhhuh miten paljon minulla on opeteltavaa.

Tänään meillä oli koulussa ratsastustunti, jossa menin uudella tuttavuudella, Muumilla. Ennenkuin kerron siitä sen enempää, kerrottakoon, että Rusina oli vähän päättänyt seikkailla ja oli jollain ihmeen kaupalla päässyt omasta tarhastaan kahden sähkölanka-aidan läpi Muumin kanssa samaan tarhaan ja siellä ne onnessaan yhdessä hengaili ilman minkäänlaisia rähinöitä, kun olin eilen hakemassa ponia tarhasta! Kuitenkin, menin Muumilla tunnilla, josta tykkäsin tosi paljon, vaikka se oli vähän epätasainen, vino eikä kantanut itseään kunnolla, mutta siinä oli niin paljon potentiaalia ja "sitä jotain", että oikeasti tykästyin siihen kimoon tammaan! Kuvia tunnista tai koko hevosesta minulla ei ole, mutta päätin ilmoittaa tällaisenkin asian.
Tunnista minulle jäi kuitenkin haava käteen, sillä Muumin ohjat ei olleet parhaasta päästä, joten minulla hankasi sormen auki. Siihen vähän koskee, joten Juulia meni ponin tänään ja nyt rasvailen sormea ja huomenna oon taas ratsastushommissa. Juulialla ja ponilla meni tosi kivasti ja miellytti minun silmää suunnattomasti!

Kuva on napattu videolta, joten siksi laatu on mitä on

Tosiaan, huomenna reenit jatkukoon ja nokka kohti uusia seikkailuja ja kommelluksia. Se on nyt näkemisiin (vai pitäisikö sanoa lukemisiin)!

Ikävä tammikuu!

Vieläkään en ole päässyt ponin kanssa reenaamaan, sillä pakkaset eivät ole vieläkään hellittäneet. Jatkuvasti pakkanen pyörii siinä -25 asteen tuntumassa, eikä silloin reenaaminen ole mukavaa, eikä tee hyvää myöskään lihaksille. Humputellahan tietenkin pakkasillakin voisi, mutta oon vaan niin perfektionisti, että hevosen pitää olla ratsastuksen lopussa läpi, pehmeä ja hyvin kuuliainen ja keskittynyt. Ponilla on ollut tosiaan nyt melko pitkä tauko ratsastuksen osalta, että sen läpi ratsastamiseen menisi jokin tovi, joten minun on odotettava, että pakkaset nyt vähän lauhtuisivat ja sitten aloitetaan "puhtaalta pöydältä" ja huomenna on jo luvattu lauhempaa ilmaa ja satula-auto tulee sovittelemaan koulusatulaa vihdoin! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Poni treenaa kanget suussa keväällä 2015

Tämä satulaongelma ja pakkaset on oikeesti herätelly mua siihen, että omistan erittäin hienon ja viisaan hevosen, joka on kevyelläkin liikutuksella pysynyt rauhallisena ja järkevänä käsitellä ja vanhoja kuvia ja videoita katsoessa meinaa tulla kauhee hinku kiivetä satulaan, mutta ne pakkaset. Heti kun lauhtuu niin ponin kanssa aloitetaan kunnollinen verryttelytreeni, jossa haetaan hyvää tasapainoa ja pehmeyttä edestä ja herkkyyttä avuille. Kävin ponin selässä eilen, keskiviikkona ilman satulaa, niin totesin, että minä oon ihan hukassa hevosen selässä ja poni ei kuuntele kunnolla, joten ollaan molemmat aika reenin tarpeessa. Mulla on vaan niin ikävä treeneihin!

Milloin pääsen treenaamaan?

Blogi on ollut mykkänä jälleen tovin, enkä Antin valmennuksesta saanutkaan postausta taiottua, laiskuuteni on nyt tähän syy. Minulla ei ole ollut inspiraatiota blogia kohtaan, joten jätin sen suosiolla tauolle, sillä omaksi iloksenihan tänne kuulumisia kirjoittelen. Hengissä kuitenkin ollaan ponin kanssa, joten kirjoitettavaa kyllä löytyy! Kaikkea en nyt tähän kuitenkaan ala kirjoittelemaan, mutta pääkohdat ja kuvitan tämän postauksen Antin valmennuksesta otetuilla kuvilla.

Tosiaan, olen jälleen Hinkulajaksolla koulun osalta ja minulla olisi tälle keväälle kaksi ratsastusnäyttöä (rata3 ja ponien kenttäohjelma) sekä valjastusnäyttöjä, ajonäyttöjä ja kengitysnäyttö. Seuraava jakso pitäisi olla työssäoppimassa, mutta minun valmistumiseni on tällä hetkellä niin auki, että olen itsekin aivan hukassa!

Miten ponin kanssa on sitten mennyt? Otsikostakin huomaa ehkä pientä epätoivoa ja sen olisi tarkoitus vähän viitata siihen, mistä tämä postaus suurimmaksi osaksi koostuu. Ei olla päästy ponin kanssa treenaamaan kunnolla tämän vuoden puolella ollenkaan ja loppuvuosikin meni vähän niin ja näin. Meillä oli siis satulaongelma kun tuo meidän nykyinen penkki valui ja tuntui epäsopivalle. Kuitenkin koulujen alettua katsoimme sen meidän ratsastuksen opettajan kanssa ja löydettiin ratkaisu siihen, kuinka siitä tulee sopivampi; laitetaan karvan tilalle geeli ja ongelma ratkesi sillä ja nyt tällä viikolla satula-auto kurvailee näille suunnille, jolloin sovitetaan viimeinkin koulusatulaa! Sitten vien meidän nykyisen satulan topattavaksi ja vastinhihnojen vaihtoon kunhan saadaan ensin toinen penkki, ettei tarvitse penkittä olla.

Poni on siis ollut "juoksutuskuurilla" koska sillä en hetkeen "halunnut" ratsastaa, ettei sen selkä tule huonon satulan takia kipeäksi. Heti kun ongelma ratkesi, tuli nämä kamalat pakkaset, jolloin reenaasen voin unohtaa. Lihakset jumittuu ja hengittäminen on vaikeaa jos kunnon hikitreenin tekee yhtäkkiä tauon jälkeen. Päätin kuitenkin huomenna kiivetä satulaan, sillä loppuviikosta on luvattu lauhempaa ilmaa, joten päästään näillänäkymin kunnolliseen arkeen poninkin kanssa ja sitten elämä hymyilee ponin osalta pitkästä aikaa! Poni ei tietenkään ole ollut kokonaan liikuttamatta, vaan olen juoksuttanut sitä liinassa ja irti sekä ollaan käyty kävelylenkeillä ihan maastakäsin maastossa. Tästä on nyt suunta vain ylöspäin!

Hiljaiselo saa luvan loppua!

En tiedä, onko kukaan huomannut melko pitkää taukoa bloggaamisen suhteen. Suurin syy tähän on se, että minun on pakko panostaa loppujakso kunnolla kouluun, ettei kurssit jää roikkumaan ja siitä syystä kaverini käy viikoittain kahtena päivänä liikuttamassa poninkin kun minulla on vähän pidempi päivä. Iltaisin olen sitten yleensä melko väsynyt ja olen mennyt nukkumaan monena iltana jo 9 aikoihin. Tämä väsymys johtunee pitkälti siitä, että ulkona on niin pimeää, sillä koulussa minulla on melko helppo jakso, ei ole paljoa tunteja päivässä, mutta silti tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain kotiesseetä tai muuta vastaavaa. Koulun ja ponin hoidon lisäksi pitää myös pitää kämppä asuttavassa kunnossa ja tehdä ruokaa. Siinäpä se päivä hurahtaa varsinkin, jos käyn lenkillä tai salilla!

Viikko sitten viikonloppuna käytiin Rovaniemellä ja siellä oltiin perjantaista sunnuntaihin. Sunnuntaina kävin vielä illalla liikuttamassa ponin ja kyllä voin sanoa, että uni maistui erittäin hyvin su-ma välisenä yönä!

Meidän ollessa Rovaniemellä, oli tännekin tullut jonkin verran lunta! Oli niin ihana aamullakin ajaa autolla kouluun, kun ei ollut niin älyttömän synkkää ja pimeää, vaan lumi toi kivasti valoa ja oli paljon motivoituneempi ja virkeämpi olo. Lumet kuitenkin lähti melko äkkiä ja nyt vain odotellaan, millon saadaan ne takaisin tänne!

Ponia siis liikuttaa mun kaveri kahdesti viikossa ja minä sitten itse loput. Poni oli yhdessä vaiheessa tosi hidas ja "käsijarru oli juutunut päälle", mutta nyt se alkaa antaa periksi ja poni liikkuu. Tein yhtenä päivänä reeniä ilman jalustimia; menin keskiravia ja pienensin ravia niin paljon kuin mahdollista. Ai että poni veti hienoa ravia ja mamma istui hikihatussa satulassa, mutta se tunne sen jälkeen kun tajusin, että onnistuin istumaan siellä, oli aivan mahtava! Se muistutti, että melkein mitä vaan voi saavuttaa kun jaksaa vaan tehdä töitä sen eteen.

Ratsastuskuvia minulla ei tällähetkellä ole, mutta toivottavasti joku ihanainen niitä joskus tulisi meistä napsimaan! Keskiviikkona 2.12. mennään Antti Jauhiaisen estevalmennukseen, huii! Siitä postausta jos saan jotain kuvia jostain. 

Siihen saakka, adios!

Hei, hei mitä kuuluu?

On kulunut taas tovi viimeisimmästä postauksesta,syynä lähinnä se, ettei minulla vaan ole kuvia! Toinen syy on se, että olen taas ollut kiitettävän paljon kipeänä. Ponia oon liikuttanut vointini mukaan, mutta kaverit ovat sitä liikuttaneet muutamankin kerran. Mua itteeni ärsyttää kipeänä oleminen aivan suunnattomasti, koska silloin ei pääse liikkumaan, eikä ratsastamaan. 

Oon ollut siis kotona melko paljon, omassa kodissa, johon pääsin muutama viikko takaperin muuttamaan ja oon ihan rakastunut tähän paikkaan! Tänne on aina kiva tulla ja täällä on kiva olla. Nukun todella hyvin ja minulla on motivaatiota tehdä vaikka mitä (jos nyt ei lasketa sitä, että olen ollut kipeänä, enkä ole voinut oikein tehdä mitään ihmeempää..

Olin syyslomalla tosiaan päikässä ja tehtiin töitä ja liikuttelin ponia. Silloin oli vaan niin hyvä porukka ja tosi mukavaa ja rentoo.

Poni on nyt viimepäivinä ollut aika villinä ja kouluratsastuksen lisäksi oon saanut treenata rodeoratsastusta. Toki me hypättiinkin yksi päivä ja silloinkin poni oli ihan liekeissä. Se tekee välillä sitä, että se vaan pukittaa ja lähtee ihme pukkilaukkaa joka ilmansuuntaan yhtäaikaa ja loputon ihmetys on siinä, etten ole tullut alas (kopkopkop oli pakko koputtaa puuta..)! Muunmuassa eilen kävin ratsastamassa (vaikka olin vähän kipeä, enkä tiedä oliko se hyvä idea terveyteni kannalta) ja poni oli ihan super hyvä! Loppuraveilla se "säikähti" viereisellä kentällä menevää hevosta ja kun kevensin, se lähti nopeasti vasemmalle, multa tippu molemmat jalkkarit ja sitten alko hirvee pukittaminen. Sain ponin kuitenkin pysähtymään ja sen jälkeen se oli taas normaali oma itsensä. Se tekee tätä normaalisti keväällä, kun ilmat alkaa lämpenemään, mutta nyt sillä on joku syysvillitys varmaan menossa:D

(Kuvat syysloman estereenien alusta c) Sina)

Tosiaan, miten niin ratsastaminen oli eilen huono idea? Noh, tänään aamulla olin valmistautunut lähtemään huonovointisena kouluun. Lähdin ajamaan Kiuruvedelle ja matkalla jouduin sitten pysähtymään kun aamupalat ei tahtoneetkaan enää pysyä mahassa.. Tulin kotiin ja mittasin lämmön ja olihan mulla vähän kuumetta. Ei paljoa, mutta oli kuitenkin ja koko päivän on ollut tosi kylmä ja onhan se kuume siitä vielä noussut..

Nyt vaan koitan yrittää syödä, että saisin vedettyä vitamiineja, jotta joskus tästä parantuisin. Huomenna jos ei aamulla ole kuumetta, menen kouluun, mutta jos aamulla on lämpöä, jätän suosiolla väliin, että ensi viikolla olisin täysin terve.. Ensi viikon suunnitelmissa on tosiaan päästä terveenä käymään koko viikon koulussa ja ponin luona! Ei luulisi sen olevan kovinkaan vaikeaa, mutta tuntuu olevan.. Palataan luultavasti ensi viikolla astialle ja nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä, etten enää tulisi koko loppuvuotena kipeäksi! Ehkä liikaa toivottu, mutta unelmoiminen on puoli voittoa.