Kun epätoivo hiipii

Blogi on jälleen elänyt hiljaiseloa viimeaikoina ja siihen on pääasiallisena syynä se, mistä tämä postaus tulee kertomaan. Kohta on kulunut 7 viikkoa siitä, kun viimeksi olen päässyt kunnolla ratsastamaan ja tämän seitsemän viikon aikana olen käynyt ponin selässä tasan yhden kerran noin 10 minuutin verran.

Seitsemän viikkoa sitten tosiaan kävin ratsastamassa Piimää, jota ratsastin kesällä jonkin verran ja nautin joka hetkestä sen kanssa! Olin tuomassa sitä talliin, kunnes se säikähti jotakin ja törmäsi mun selkään. Se ei ollut hevosen vika. Toisinaan vaan vahinkoja sattuu enkä minä pelkää tai vihaa Ukkoo nyt vaan se on mulle yhtä tärkeä eläin edelleen, mitä se on ennenkin ollut.

Lääkärissä oon törmäysen jälkeen käynyt monia kertoja ja magneettikuvaankin jouduin, mutta mitään selästä ei ole löytynyt edelleenkään. Diagnoosina on lannerangan venähdys, mutta kipu on jokseenkin jatkuvaa ja äiti pelkää että se alkaa muuttua krooniseksi. Minulla puutuu jalat joka päivä jossain vaiheessa. Fysioterapeutti sanoi sen johtuvan hermosta, joka on kiristyksissä. Kipu ilman lääkkeitä on melko sietämätöntä ja särkylääkkeillä sen saa pidettyä siedettävänä, mutta pitkään kovalla istuminen on kaikista pahinta. Hermon kiristyksissä olemisen takia minulla on ratsastuskielto. Nyt vaan jatketaan lääkäreillä ramppaamisella ja fyssarilla. Ei tässä muukaan auta.

Kaksi vuotta kavioliitossa Rusinan kanssa tuli myös täyteen! Kaks vuotta on mennyt aivan tajuttoman nopeasti ja se tuntuu samalla lyhyeltä ajalta ja ikuisuudelta. En voisi kuvitella enää elämää ilman hevosta, ilman Rusinaa. Ponilla oli myös eläinlääkärin tarkastus vakuutusyhtiötä varten ja se sai terveen paperit. Ainoa ongelma on tuo kesäihottuma, mutta onneksi kohta on taas talvi niin poni voi elää rauhassa. Ensi kesänä pitää kokeilla erilaista hoitoa ihottumaan ja toivoa että se toimii. Tänä kesänä rasvaaminen toimi melko hyvin.

Toivotaan, että pääsen pian itse ratsastamaan Rusinaa normaalisti ja reenaamaan sekä aloittamaan työssäoppimisen. Mutta palataan taas!

Hyppyreenejä

Ollaan ponin kanssa treenattu nyt niin esteillä kuin sileällä. Sileällä meno on sellasen normaalin reenaamisen tasolla, ei mitenkään huippu hyvin eikä tosi huonostikkaan. Oon tehny paljon jumppailuja nyt jotta poni pysyy vetreänä estetreenienkin jälkeen. Ollaan siis käyty nyt kahdessa estevalmennuksessa silmälläpitäen huomisen kisoja.

Olimme tosiaan alku kuusta Antin estereeneissä. Antin silmän alla olin kerran aikaisemmin Rusinalla reenannut Hinkulassa ja oli kiva päästä uudestaan! Antti on niin positiivinen valmentaja, jolta saa hyviä neuvoja omaan tekemiseen. Mentiin korkeimmillaan metriä ja tehtiin paljon linjoja. Poni oli oikein hyvä, vaikka alkuun hyppytauko tuntui vähän kuskissa ja menopelissä, mutta kun päästiin hyppäämisen makuun, alkoi onnistumaan. 

Välissä tehtiin sileällä töitä, jotta sain ponin hyvin läpi ja kuuliaiseksi.

Eilen oltiin sitten Sallan estereeneissä ja poni oli tosi hyvä heti alusta ja minä näin paikat paremmin kuin koskaan! Meille tuli välissä melko pitkä kävelytauko ja oltiin molemmat vähän "unessa" ja ekasta radasta tuli tosi epätasainen, mutta kun tultiin pätkä uudestaan, oli poni taas kuulolla ja tasaisuus parani. Mentiin lopuksi 85cm rataa, mitä mennään huomenna kisoissa. Menen tällä kertaa vain yhden luokan ja tavoitteena on päästä tasaisesti ja rauhallisesti maaliin.

Kisoista tulee postausta kunhan ehdin kirjoitella. Ratsastan myös Piimää viikonloppuna ja toivottavasti saisin jotain materiaalia myös siitä! Mutta palataan.

Hengissä ollaan!

Ai kamala mikä tauko on ollut kirjoittamisessa! Kaikkea on viimepostauksen jälkeen ehtinyt tapahtua; kahdet kisat, lukemattomat reenit, kolme näyttöä, työssäoppimisen päättyminen sekä ponin muutto. Tässä postauksessa kerron koulujutuista ensin lyhyesti ja sen jälkeen siirrytään vapaa-ajan ratsastukseeni.

Työssäoppimisen 10 vko meni siis erittäin nopeasti ja tykkäsin niin paljon olla Koljonvirralla! Tutustuin siellä niin mukaviin ihmisiin sekä hevosiin, että en olisi voinut parempaa TO paikkaa toivoakkaan!

Hinkulaan palattiin TOn jälkeen kahdeksi viikoksi purkamaan jaksoa ja tekemään rästejä. Minulla oli siis kolme näyttöä; 3.rata, kenttäponi sekä kengitysnäyttö. Kengitysnäytöstä sain H2 johon olin tosi tyytyväinen!
3.radan tein Hinkulan hevosella, Barokalla eli Muumilla. Ratsastin sillä kahdesti ennen näyttöä ja sitten mentiin rata, joka ei mennyt omasta mielestäni kovin hyvin, mutta H2 tuli siitäkin.
Kenttäponi kouluohjelman tein Rusinalla kisojen yhteydessä. Poni oli melko väsynyt, samoin kuski, mutta H2 tuli siitäkin! Eli kaikki näytöt sain läpi ja siihen olen todella tyytyväinen!

Rusinan kanssa siis loppu kevät reenattiin niin esteitä kuin kouluakin ja palset loksahteli pikkuhiljaa paikalleen ja Saaran avustuksella sain taas varmuutta hyppäämiseen ja muutenkin esteillä ratsastamiseen! Koulupuolta reenattiin omatoimisesti ja mahdollisuuksien mukaan Vuokon valvovan silmän alla.

Käytiin kevään aikana yhdet estekisat kotitallilla, joissa mentiin 80cm ja 90cm. Sijoituksia ei tullut, mutta niitä ei oltu hakemassakaan.

Koulukisoissa käytiin Hinkulassa, jossa tein näytön sekä menin KNSpecialin. Poni tuntu aika hyvältä ja 65,8% ja voitto sieltä napsahti!

Samoissa kisoissa menin myös Kassulla, josta taisin edellisessä postuksessa mainita. Reenit meni melko hyvin ruunan kanssa ennen kisojakin ja paljon ja nopeasti se oppi uudet asiat ja hyväksyi ne. Se on sellanen kaveri, josta minä tykkään!

Kassun kanssa tosiaan mentiin raviohjelmaa HeD:3 ja saatiin siitä 58% ja risat päälle. Kisat olivat hevosen ensimmäiset ja kauhea jännitys oli sillä radalla. Hienosti kuitenkin suoritti ja käyttäyty mallikkaasti muutenkin!

Kisojen lisäksi Rusinan kanssa hypättiin ihkaoikeita maastoesteitä! Ennakkoluulot eivät olleet positiivisimmasta päästä, mutta hengissä selvittiin!

Sittenpä muutettiinkin kesäksi taas Hurmalle laitumelle. Paljon on maastoiltu ja reenattu ahkerasti. Yhtään materiaalia ei ole ikävä kyllä kertynyt, mutta postauksia tulee heti kun on jotain kuvia yms mitä jakaa teille!

Hurmalla asustelee myös Piimä, jolla olen päässyt muutamia kertoja ratsstamaan ja muistan miksi siitä niin tykkäsin ja tykkään edelleen!

Paljon on siis tapahtunut ja tänään käytiin Antti Jauhiaisen estevalmennuksessa Rusinan kanssa ja siitä postausta jos joku on saanut jotain materiaalia taltioitua. Joten palaillaan!

On siis kevät

Lumet on tosiaan sulaneet aika vauhdilla ja se tuo tullessaan niinkin ihania asioita kuin kura ja karvan lähtö. Olen siis edelleen työssäoppimis jaksolla Koljonvirran ratsastuskoululla ja poni asustelee myös Iisalmessa Saaran tallilla ja arki sujuu melko mukavasti.
TO-paikassa minun työnkuvaan kuuluu lähinnä karsinoiden ja tallin siivoamista ja hevosten tarhaamista. Noiden lisäksi minun tehtäväni vaihtelevat melko suuresti hevosten harjaamisesta maneesin urien lapioimiseen/ratsastamiseen. Talvikarva tosiaan on irtoamassa ja se tuo mukanaan erittäin paljon irtokarvaa, joten loimien sisäpintoja ja huopia olen päässyt harjailemaan erittäin paljon ja hevosia olen käynyt läpi hikiviilan kanssa, jotta ylimääräinen karva saataisiin mahdollisimman tehokkaasti irtoamaan, jottei tätä karvatsunamia jatkuisi ihan loputtomiin.

Olen päässyt myös nyt kolme kertaa ratsastamaan TOn aikana. Kahdesti olen mennyt Rilli-ponilla, joka on mielestäni melko kiva niin koulu kuin estepuolellakin. Rilli on mielestäni minulle vähän pieni. Ei muuten, mutta minun pitkät jalkani ovat ongelma, jolloin minun pitää laittaa lyhyet jalustimet, jotta siellä voi kunnolla vaikuttaa poniin.

Sitten olen mennyt Artulla koulua ja rataharjoituksissa pientä rataa. Tästä enemmän, jos saan kuvia jostain.
Yksi hevonen, jolla olen ratsastanut oli aivan huikea ainakin tällä ainoalla kerralla mitä sillä olen mennyt. Jasu. Alkuun se oli niin hidas, että meinasin luovuttaa, mutta ai että se oli kiva kun se heräs ja alko liikkua!

Työssäoppimisen lisäksi olen ratsastanut siis tietenkin Rusinaa. Poni on ollut ihan jees ja viime viikolla päästiin pitkästä aikaa hyppäämään. Hypättiin ihan esteen kokoisia esteitä, eikä minulla ollut missään vaiheessa sellainen olo, etten tahdo hypätä. Tällainen olo tuli tosi useasti Hinkulassa hypätessä, mutta nyt Rusinalla eikä Koljon hevosilla tätä ole ollut lainkaan.

Pari kertaa olen ratsastanut myös koulukaverini hevosta, lämppäriruunaa Kassua. Ekalla kerralla koko ratsastuskerta meni neuvotteluun siitä, ottaako ruuna avut vastaan vaiko ei. Lopulta sain tahtoni läpi ja se oli silloin aika ok. Toinen kerta oli niin hyvä! Aluksi tein paljon työskelntelyä käynnissä, jotta avut saatiin läpi ja kun otin ravia, se oli koko ajan melko tasainen ja pehmeä ja kantoi itse itsensä ja oli ihan super hyvä!

Näillä mennään!

Satulat..

Meillä oli siis keskiviikkona Vuokon reenit pitkästä aikaa. Kuvia sieltä ei valitettavasti ole lainkaan, mutta kerron valmennuksesta lyhyesti. Tehtiin aika perusasioita; avoa, voltteja, ympyröitä ja temponvaihteluja ja minusta tuntui yhdessä vaiheessa, etten osaa ratsastaa lainkaan! Opin tunnin aikana uudestaan ratsastamaan koko ponia ja sain enemmän hyviä vinkkejä tunnissa, mitä oon koko tänä aikana ilman Vuokon reenejä saanut yhteensä. Poni oli alkuun todella huono, osittain johtui varmaan siitä, että ratsastin sitä täysin eri tavalla mitä normaalisti. Vuokko avasi mun silmät sille, että ratsastan aivan liikaa jalalla ja siksi poni on ollut melko tahmea! Niinpä tästä lähtee aivan uudenlainen treeni!

Vuokko katsoi meidän uuden koulusatulan, josta jo tänään tuli entinen. Tämä satula-auto möi minulle epäsopivan satulan. Niinpä torstaina oli satuloiden sovittelua oikeasti ammattilaisen kanssa! Opin niin paljon uutta satulan istuvuudesta hevoselle, että minusta tuntuu pahalta, etten itse huomannut satulan olevan huono ponille ja minulle.. Minulla tosiaan on todella pitkät jalat verrattuna selkään, varsinkin reisi. Painopiste näinollen jakautui väärään kohtaan, jolloin satula painoi selkää. Nyt meillä on todella kallis Equipen satula, mutta sen voin kertoa, että poni liikkuu uudella satulalla 1000 kertaa paremmin ja minun jalka asettuu siihen vallan mainiosti. 

Oon vaan niin kiitollinen Vuokolle ja satulan sovittajalle, ettei sitä voi sanoin kuvailla! Kerrankin minulle kävi tuuri, että satula saatiin näin nopeasti vaihdettua uuteen, eikä ponin tarvinnut jäädä odottelemaan. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenejä kun pitkäkoipinen kuski ja maailman hienoin poni sai molemmille käyvän penkin käyttöönsä!

Muutosten lämpimät tuulet puhaltaa

Taas on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä! Poni on vaihtanut tallia, minä aloitin työssäoppimisen ja jotain vanhaakin meidän elämään astuu hetkeksi. Kevät on tulossa huimaa vauhtia ja aurinko alkaa ihanasti lämmittää, tosin pukeutuminen täytyy opettella uudestaan, ettei lähde toppatakki päällä ratsastamaan! Tähän postauksen alkuun saatte kuvia ponista, jotka on otettu hingunniemestä.

Rusinalla siis on hypättykin, mutta enimmäkseen menty sileällä.
Helmikuun alussa sain osuman kaviosta oikeaan polveeni, jonka seurauksena kävelin keppien avulla pari viikkoa, jonka jälkeen tulin melko heti kipeäksi.

Kuumetta oli vaan tuolleen vähän, että kipeä olo oli, muttei tuon enempää kuitenkaan

Noh, näistä selvisin sitten ja aloitin päivystysvuoron viikko ennen hiihtolomaa. Päikässä on yleensä tosi kivaa eikä se ole ylitsepääsemättömän raskasta, mutta tuo päikkä oli ehkä raskain ikinä! Aamutallin, päivätallin ja iltatallin lisäksi kahtena päivänä oli yhteensä 7 näyttöä (4 ensimmäisenä päivänä ja 3 toisena) ja nekös minua stressasi ja ahdisti. Kaikki meni hyvin läpi ja pari kolmostakin sieltä pyörähti, eli hyvin meni! Ainoa näyttö, mikä jäi vielä tekemättä on kengitysnäyttö, mutta minun polveni ei tuolloin vielä oikein pitkää matkaa kärsinyt yhteen menoon kävellä, saati sitten juosta ollenkaan.

Päikkä loppui siis hiihtolomaa edeltävänä torstaina ja perjantaina käytiin vielä koululla ratsastamassa ja sitten päästiin viikonlopun ja loman viettoon. Aamulla menin Fagolla, jolla olin hypännyt "pääsykokeissa" ja halusin testata sen myös koulupuolella. Fago oli tosi kiva ja voisin mennä uudestaankin ruunalla. Opettajamme kehui, kuinka hyvin vaikutan hevoseen.

Iltapäivällä ratsastin vielä Rusinan kevyesti muiden seassa kentällä, jonka jälkeen lähdin Iisalmen kautta Maaningalle.
Lauantaina sitten lähdettiin Helsinkiin ja sunnuntaina Lontooseen, jossa oltiin torstaiaamuun asti.

Torstai-iltana tultiin sitten takaisin Savon maalle ja sunnuntaina poni muutti pois Hinkulasta. Se muutti samalle tallille, mistä se alunperin tuli Lapinjärvelle. Sinne sitten poni käytiin viemässä ja se on tehnyt siellä omia retkiään jo, mutta kunhan saadaan sen energiataso liikunnalla alhaisemmaksi, alkaa se toivottavasti pysyä kiltisti tarhassa.

Syy, miksi poni muutti pois Hingunniemestä on se, että minä aloitin työharjoittelun. Olen siis Koljonvirralla töissä, joten nyt ponikin on pikkuisen lähempänä minua ja asun siis omassa kämpässä tämänkin jakson ajan. Parasta uudessa tallipaikassa on se, että pääsemme pitkästä aikaa Vuokon reeneihin, joihin osallistutaan, maksoi mitä maksoi! Mutta kuulemisiin!

Kun vihdoin alkaa sujua!

Otsikko kertoo keskeisimmät asiat tästä postauksesta. Tosiaan, meillä alkaa ponin kanssa pikkuhiljaa suksi luistamaan hyvin kun nyt ollaan päästy kunnolla treenaamaankin ja meidän uusi penkki on tosiaan aivan ihana! Ollaan menty pääasiassa sileällä, mutta hypättiin keskiviikkona. Siitä tosin ette saa minkäänlaista materiaalia ja tämän postauksen kuvitus on muutenkin erittäin köyhää, mutta nyt kun on inspiraatiota kirjoittaa blogiin, käytän sen!
Tosiaan keskiviikkona hypättiin ja poni yllätti minut positiivisesti! Se oli innoissaan ja sitä sai vähän pidätellä, mutta se pysyi koko ajan hanskassa (jos paria pätkää ei lasketa), ei tehnyt yhtäkään uukkaria ja hyppäs tosi rohkeesti. Se on ihan huippu!
Torstaina poni sai juoksutuspäivän ja se oli varmaan ihan hyvä idea, sillä se vaikutti liinan päässä vähän väsyneeltä edellispäivän hyppäämisestä. Julle kävi sen sitten perjantaina.
Viikonloppuna olin Maaningalla porukoilla ja oli kiva viikonloppu!

Pitäisi alkaa käydä laskettelemassa useammin, sillä se jos mikä on hyvä treenausvaihtoehto jaloille! Pitkästä aikaa pääsin siis rinteeseen ja jo kolmen tunnin jälkeen mun jalat oli ihan hyytelönä, mutta oli se sen arvoista! Muuten viikonloppuna lähinnä hengailin kavereiden kanssa ja suunniteltiin vähän hiihtolomareissua Lontooseen!
Nyt sunnuntaina kävin ratsastamassa ponin, kuten aina. Poni ei alkuun tuntunut tulevan millään läpi ja jouduttiin vähän tappelemaan siitä, saako poni laukassa roikkua sisäohjassa vai pitääkö sen itse kannatella päätään. Lopulta se sieltä tuli ja teki molempiin suuntiin puhtaat laukanvaihdot ja kun sen sai läpi, se oli aivan sairaan hyvä! Tuli kuuma kuskille kuin ponillekin.

Tästä jatketaan!

Koulupenkillä

Tosiaan perjantaina löytyi meille sopiva satula ja mä rakastuin siihen! Aluksi oli tarkoitus ostaa musta penkki, mutta tämä satula vei mun sydämen niin mukavuudellaan kuin ulkonäölläänkin, joten siitä tuli sitten minun ja Rusinan uusi kaveri. Poni liikkuu vaan niin paljon paremmin tuolla koulusatulalla verrattuna yleissatulaan, sillä ratsastaja saa jalat paremmin "hevosen ympärille" ja sillä pääsee paremmin vaikuttamaan istunnalla. Ostin myös Hööksiltä jalustinhihnat ja jalustimet sekä ruskeat suitset, jotka on aivan ihanat! Toivottavasti ne kestäisivät edes hetken!

Tosiaan Stiina oli minun mukana tallilla eilen, joten sain kuvia tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Poni oli ihan hyvä ratsastaa; liikkui eteenpäin ja kuunteli niin pohje- ja ohja-apuja ja istuntaa tosi hyvin ja oli melko pehmeä ratsastaa. Minä tarvitsen vain todella paljon lisää treeniä, sillä kuten kuvista huomaa, ratsastan todella pitkällä ohjalla ja minun istunta on vähän mitä on, joten treeniä on edessä! Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvä poni oikeasti oli ratsastaa, vaikka meillä onkin ollut taukoa jonkin verran.

Kuski säätää, mutta poni on upee!

Tässä ollaan lähdössä keskiraviin. Huhhuh miten paljon minulla on opeteltavaa.

Tänään meillä oli koulussa ratsastustunti, jossa menin uudella tuttavuudella, Muumilla. Ennenkuin kerron siitä sen enempää, kerrottakoon, että Rusina oli vähän päättänyt seikkailla ja oli jollain ihmeen kaupalla päässyt omasta tarhastaan kahden sähkölanka-aidan läpi Muumin kanssa samaan tarhaan ja siellä ne onnessaan yhdessä hengaili ilman minkäänlaisia rähinöitä, kun olin eilen hakemassa ponia tarhasta! Kuitenkin, menin Muumilla tunnilla, josta tykkäsin tosi paljon, vaikka se oli vähän epätasainen, vino eikä kantanut itseään kunnolla, mutta siinä oli niin paljon potentiaalia ja "sitä jotain", että oikeasti tykästyin siihen kimoon tammaan! Kuvia tunnista tai koko hevosesta minulla ei ole, mutta päätin ilmoittaa tällaisenkin asian.
Tunnista minulle jäi kuitenkin haava käteen, sillä Muumin ohjat ei olleet parhaasta päästä, joten minulla hankasi sormen auki. Siihen vähän koskee, joten Juulia meni ponin tänään ja nyt rasvailen sormea ja huomenna oon taas ratsastushommissa. Juulialla ja ponilla meni tosi kivasti ja miellytti minun silmää suunnattomasti!

Kuva on napattu videolta, joten siksi laatu on mitä on

Tosiaan, huomenna reenit jatkukoon ja nokka kohti uusia seikkailuja ja kommelluksia. Se on nyt näkemisiin (vai pitäisikö sanoa lukemisiin)!