Pikaista päivitystä

Aina ei jaksa eikä ehdi eikä ole pakkokaan

Tällä kertaa tämä postaus ei sisällä kuvia, mutta tahdon pikaisesti kertoa miten meillä menee! Olen siis aloittanut työssäoppimisen samalla tallilla missä Rusina asustaa. Olen todellakin tykännyt olla siellä ja on kiva kun oma hevonenkin asustaa samassa paikassa. Paljon uutta tietenkin on tullut eteen, vaikka talli onkin tuttu mutta siellä en ole aikaisemmin tallitöitä sen kummemmin tehnyt, joten erilaistahan se on kuin normaalina arkena.

Rusina alkaa olla jo treeni kunnossa ja hypättiinkin sillä viikko sitten ensimmäisen kerran sairasloman jälkeen ja poni kyllä tykkäsi siitä todella paljon! Nyt päästään etenemään toivonmukaan taas ratsukkona ja pääsemään sille tasolle missä ollaan oltu!

Motivaatio pohjalukemissa

Toivoin, että se on jo parantunut!

Heippa! Jälleen ei niin hyviä uutisia Rusinasta. Sillä oli kipulääkitys tosiaan, jonka avulla sitä pystyi liikuttamaan lähes normaalisti. Olin päikkäämässä (tekemässä koululla tallia viikon ajan) ja poni oli minulla mukana, koska se helpotti aikatauluttamista. Ratsastin sillä alkuviikon aivan normaalisti ja poni oli ihan ok hyvä.

Kipulääkekuuri loppui aamuruualle, joten päätin jättää sen päivän vapaaksi ja kokeilla sitten ratsastusta kun lääkeaine on poistunut ponista. Kuitenkaan kaikki ei mennytkään ihan niinkuin toivoin ja poni oli jälleen saman tuntuinen kuin ennen klinikalla käymistä. Alkuun se liikkui hyvin ja sitten sillä meni käsijarru päälle.. Kävin kuitenkin vielä seuraavana päivänä kokeilemassa enkä ehtinyt ravata kuin hetken kun jo päätin etten kiusaa ponia enempää.

Pyysin erästä vanhempaa hevosmiestä katsomaan ponia ja hän sanoi, että siitä huomaa että siihen vähän sattuu mutta pintalihaksissa ei ole oikeastaan mitään. Niinpä. Eikä se onnu kävellessä eikä ensimmäiseen viiteen minuuttiin kun sitä liikuttaa. Jätin sitten klinikalle soittopyynnön ja päätettiin jatkaa kipulääkekuuria. Jos tämänkään jälkeen poni ei tunnu puhtaalta, täytyy sitten käydä uudestaan tutkituttamassa poni vaikkei sieltä varmaan mitään löydy. Kuitenkin poni on saatava kivuttomaksi, jotta sen ei tarvitsisi kärsiä siitä!

Koulussa treenasin sitten valkealla tammalla, Barokalla, tutummin Muumilla. Treenit meillä on mennyt ihan kivasti ja ollaan päästy etenemään, mutta sitten Muumikin päätti alkaa ontua. Tämä meinaa siis sitä, ettei minulla tällä hetkellä ole kunnon treeniin hevosta lainkaan joka johtaa sitten siihen että motivaatiokin hiipuu. Muumi ei ole ollut pitkään vielä kipeä, joten toivottavasti sillä ei ole yhtä pitkä saikku kuin Rusinalla. Vaikka motivaatio on melkein pohjalukemissa, haluan hoitaa ponia mahdollisimman hyvin ja Muumia kokeillaan ensi viikolla liikuttaa, joten toivotaan sen olevan puhdas!

Hevoseton on huoleton

Ei tunnu hyvltä, johonkin sitä sattuu

Heippa! Jonkin aikaa on blogi ollut tauolla kun ei ole ollut oikein fiilistä kirjoittaa enkä halua tehdä tästä "pakkopullaa" joten kirjoitan vain silloin kun on fiilistä. Tosiaan Koljonvirran kansallisetkin meni ja siellä radat eivät tuntuneet mitenkään parhaimmilta, mutta HeB ja HeA molemmista 60% pintaan. Niiden kisojen jälkeen jäätiin vain treenailemaan.

Reilu kuukausi sitten Rusina oli ollut aivan normaalisti laitumella, mutta vahingossa oli jäänyt päitset päähän. Ponilla on kesäisin tapana rapsuttaa korvan takaa takajalalla kun ihottuma sitä kutittaa, joten niin se oli tehnyt myös sinä päivänä ja takakenkä oli sujahtanut päitsien rinkulan läpi ja poni oli juuttunut takajalasta kiinni päitsiin! Päitset antoivat onneksi periksi, mutta sen jälkeen Rusina oli todella huono ratsastaa, eikä se vieläkään täysin iskussaan ole. Pari viikkoa sitten käytiin Kuopiossa klinikalla kun huomasin sen aristavan selkää ja tahdoin sulkea tietenkin pois vaihtoehdon että sieltä olisi jotain rikki mennyt. Poni oli tosiaan hyvä ratsastaa ensimmäiset 5 minuuttia ja sen jälkeen sen olemus muuttui eikä se halunnut liikkua ja siitä huomasi että siihen sattui. Kävelytin sitä viikon eikä asia korjautunut joten kävimme klinikalla tutkituttamassa asian.

Taivutuskokeessa poni ei reagoinut eikä ultraäänitutkimuksista löytynyt mitään, joka oli helpottavaa. Selkä piikitettiin ja poni sai kipulääkekuurin joka on auttanut ja se on ratsastaessa aivan eri hevonen! Kuitenkin aloitellaan tietenkin rauhassa, mutta lupa liikutukseen oli huojentava.

Olen myös ratsastanut 5-vuotiasta pientä ruunaa, jota koulutan eteenpäin. Ikäänsä nähden se on todella alkuvaiheessa, sillä selässä ei ollut käyty kuin noin 10 kertaa ennenkuin kiipesin ensimmäisen kerran kyytiin. Tästäkin ponista mahdollisesti tulen kertomaan tulevissa postauksissa!

Nyt kuitenkin aloitan päikkäämisen hinkulassa (tarkoittaen sitä, että olen viikon tallitöissä koululla). Rusinan otin myös viikoksi tänne asustelemaan ja toivottavasti joku päivä saisin ratsastuskuvia niin voisin niitä tänne laitella! 

Kiuruveden kansalliset

Aina ei voi mennä niin nappiin.

Kiuruveden kansalliset tosiaan oli lauantaina 26.8. ja osallistuttiin Rusinan kanssa sinne. Aamulla herätys vaille 6 ja tallille letittämään ponia ja valmistautumaan. Kaikki meni ihan hyvin, ei mitään erikoista tapahtunut. Lähdettiin sitten ajelemaan Kiuruvedelle päin. Saavuimme paikalle ja menin verkkaamaan heti, kun sain ponin laitettua valmiiksi. Verkka meni ok, mutta mun kaveri sitten sanoi ponin sieraimesta tulevan verta. Pyyhittiin se pois ja se näytti loppuvan. Menin radalle joka meni todella hienosti! Radan jälkeen tuomari kuitenkin kutsui minut käymään luonaan ja sierainverenvuoto ei ollut loppunut..

Paljon verta ei tullut, vaan iha vähän tihkutti pienen pienestä pintahaavasta, joka ei missään nimessä ollut mitään vakavaa. Pyyhittiin nokkaa sitten siinä tovi, eikä tihkutus alkanut loppua, joten ilmoitin sitten jääväni pois toisesta luokasta. Harmitti ihan suunnattomasti, mutta en halua mennä radalle jos tiedän ponista tulevan verta, sillä en tahdo startata hevosella joka ei ole täysin kunnossa ja sen lisäksi se on todella rumaa. Niinpä lähdimme sitten yhden luokan jälkeen kotia kohti. Veren vuoto ei tosiaan loppunut ennen iltaa, joten päätös luokasta jäämisestä oli mielestäni oikea. Kisoja kyllä tulee!

Tulevista kisoista sen verran, että tämän viikon lauantaina meillä on kisat Koljonvirran ratsastuskeskuksella ja seuraavana viikonloppuna on vielä kotikisat! Sen vuoksi ei harmita ihan niin paljoa tuo hylky Kiuruvedeltä, vaikka ei sitä ikinä ole kiva hyvän radan jälkeen saada. Näillä kuitenkin jatketaan treenejä!

Valmentautumista tuleviin kisoihin!

Siitä vain kisaradoille!

Niin on nyt tapahtunut - ilmottauduin tämän kauden ensimmäisiin koulukilpailuihin. Kilpailut ovat 3-tason kilpailut, mutta tietenkin mennään Rusinan kanssa 2-tason luokat. Vähän arveluttaa mennä niin isoihin kisoihin heti pitkän tauon jälkeen ilman, että pohjalla olisi yksiäkään 1-tason kilpailuja, mutta näillä mennään! Kisoja on muutamat tiedossa ja tavoitteita minulla ei niihin oikeastaan ole. Hyväksytyt radat olisi tietenkin kiva sieltä saada, mutta palkintosijoille en tavoittele todellakaan!

Tänään käytiin Ville Vaurion koulutreeneissä ja sain siitä todella paljon irti! Ei olla ponin kanssa kauheasti käyty muiden kuin Vuokon treeneissä joten sikäli hieman jännitti, mutta Ville yllätti erittäin positiivisesti. Saatiin Rusina liikkumaan omalla moottorilla ja tosi paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen.

Minun täytyy nyt todellakin ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla todella tarkkana siitä, etten ratsasta liikaa jalalla. Poni on hidas ja se heittäytyy usein laiskaksi, joten minun on vain kerrottava sille mahdollisimman yksinkertaisesti, mitä siltä haluan ja se on eteneminen! Treeneissä poni todella liikkui omalla moottorilla ja oli erittäin miellyttävä ratsastaa. Poni oli todella tahdikas, liikkui eteenpäin reippaasti ja ratsastaminen tuntui helpolta (jos ei lasketa sitä vatsalihastreeniä mikä siinä samalla tuli tehtyä). Nyt tavoitteena on saada poni tuon tuntuiseksi joka ikinen ratsastuskerta ja eteenkin kisaradalla!

Vuokko tulee ehkä pitämään viimehetken valmennuksen perjantaina ennen lauantain kisoja. Mennään kisoissa siis HeB:3 2009 ja HeA FEI:n kenttäkilpailuohjelma 1*a 2015. Radat eivät ole teknisesti hyvin hankalia ja tuo HeB:3 ollaan ponin kanssa joskus startattukin ja siitä on valikoitunut minun lempiohjelma (koska siinä ei ole keskiravia..). Saa nähdä kuinka treenit lähtevät tästä sujumaan!

Seuramestaruudet esteratsastuksessa!

Todella siisti rata oli!

Heippa! Kisoista on kulunut kohta viikko, mutta minulla ei ole ollut aikaa kirjoitella siitä postausta, mutta näin koulujen alkamisen kunniaksi flunssa päätti iskeä minuun, joten en ratsastamaan nyt pariin päivään varmaan pääse. 

Kisat menivät kuitenkin paremmin kuin luulin, mutta poni oli todella väsynyt. Pari päivää ennen kisoja poni hajotti ihottumaloimensa, joten se joutui olemaan laitumella ilman sitä. Sen seurauksena tietenkin kutina lisääntyi ja luultavasti siitä syystä poni oli vähän väsyneempi. Uusi loimi on kuitenkin hankittu ja poni näyttää siinä enemmän avaruusoliolle kuin hevoselle! Poni tosin oli hieman erimieltä pääosan mukavuudesta, mutta kyllä se alkaa siihen tottua.

Menin kisoissa tosiaan kaksi 90 cm rataa. Ensimmäinen rata meni hienosti, kunnes lankkuesteelle tuli kielto! Poni ei kytännyt itse estettä, vaan luulen kiellon johtuvan esteen takana olevasta liputtajasta. Kuitenkin siitäkin päästiin heti toisella yrittämällä yli. 

Tästä kuvasta huomaa, ettei poni estettä kytännyt..

Toinen rata tehtiin puhtaasti ja se olikin seuramestaruus kamppailu. Hieman piti jälleen varmistaa tuolle lankkuesteelle, joten suunnitelmissa olleen tien jouduin unohtamaan ja kiertämään hieman kauempaa. Poni oli melko tahmea ratsastaa. Kyllä se eteenpäin liikkui ja hyppäsi hyvin, mutta joku siitä puuttui. Voihan olla, että olen vain tottunut siihen että estekisoissa ponia pitää pidätää eikä ratsastaa eteen! Aika kuitenkin riitti siihen, että saimme seuramestaruuspronssia! Olin todella ylpeä ponista, kun se käyttäytyi hyvin ja suoritti niin hyvin kuin vain pystyi! Minunkaan osaltani kisat eivät olleen mitenkään mahtavat, sillä pään särky vainosi minua koko kisojen ajan ja loppui vasta kun pääsi yöunille.

Lyhyesti voisin tähän loppuun mainita koulutreeneistäkin. Sunnuntaina Vuokko tuli taas pitämään treenejä meille ja todettii, että ponille täytyy pitää "kaasutus kurssi" eli että poni alkaa liikkua itse eteenpäin eikä sitä tarvitse koko aikaa pyytää liikkumaan. Samalla todettiin, että ponin olisi hyvä olla yöt tallissa, sillä siellä se voi rauhallisin mielin nukkua ja levätä. Näin siis tehtiin ja poni yöpyy sisällä. Samalla pääsen taas pitämään back on track pinteleitä takajaloissa, joten myös niiden lievä turvotus (jota ponilla on ollut niin kauan kuin muistan, eivätkä ne ole vaivanneet mitenkään) saadaan laskemaan. Näillä siis jatketaan eteenpäin ja viikon päästä olisi taas kisat tiedossa, tosin kouluratsastuksessa!

Valmistautumista kisakarkeloihin!

Helpolta näyttää, kyllä pian metrin luokkiin pääsee

Heippa! Viime aikoina olllaan treenattu ahkerasti niin koulua kuin esteitäkin! Muutamat kisat olisi jo nyt tiedossa ja hankin kuitenkin sen alueluvan jo tälle loppukaudelle, kun se ei hyvin kallis ollut. 

Käsitellään ensin koulutreenit. Vuokon reeneissä ollaan Iisalmessa käyty nyt kerran, sillä Vuokko käy Iisalmessa harvemmin kuin kävi Kuopiossa. Treenit meni melko hyvin sateesta huolimatta. Lihakset kiittivät seuraavana päivänä ja varsinkin vatsalihakset olivat melkoisen jumissa, mutta se kertoo vain siitä että jotakin on tehty.

Kuitenkin Rusina on edelleen pohkeelle todella hidas. Aikaisemmin kerroin sen olevan hidas ja sitä se on edelleen, mutta nyt se kuuntelee pohkeen kuitenkin jollain tasolla vaikka ei tarpeeksi hyvin. Kotiläksyksi tuli mennä välillä ilman raippaa, pelkällä pohkeella sekä vahvistaa sitä silloin tällöin pidemmällä kannuksella. Ponille pitää siis opettaa pohjeavut melkeinpä uudestaan, joten töitä on tehtävä ja niin aion myöskin tehdä!

Sitten esteratsastus puoleen. Iisalmessa ollaan nyt hypätty kahdesti ja tänään olisivuorossa estekisat (joista teen oman postauksensa). Treenit on menneet tosi kivasti ja ollaan hypätty ratoja metriin asti. Tänään menen kaksi 90cm ja mahdollisuuksien ja treenien mukaan startataan metrin rataa jo ehkä tällä kaudella! Kouluratsastus on kuitenkin enemmän se minun juttu ja se on meidän päälaji, mutta silti on kivaa edetä myös estepuolella!

Palataan sitten kisojen merkeissä!

Edistystä ja pienen pieniä ongelmia

Kaikki ei aina mene kuten suunnittelee, mutta asioille voi aina

yrittää tehdä jotakin

Nyt blogiin kirjoittaminen alkaa tuntua mukavalta ja tekisi mieli koko ajan tehdä uusia postauksia ja aiheita olen pienessä päässäni yrittänyt keksiä ja muutaman varteenotettavan idean olen jo alulle saanut, ajatustasolla tosin vielä. Inspiraatio blogiin saattaa myös tulla siitä, että minulla on tällä hetkellä todella paljon motivaatiota ratsastukseen ja ylipäätään ponin kanssa touhuamiseen!

Rusina on tosiaan alkanut toimia nyt erittäin hyvin ja se suorittaa koko ajan täysillä eikä jää laiskottelemaan. En tiedä onko tämä vain ohi menevä vaihe ponilla, mutta toivotaan että se on löytänyt mieluisan ja hienon tavan liikkua ja jatkaa samaan malliin eteenpäin. Tosiaan kuluneen kuukauden aikana, kun poni on ainoastaan minun käytössäni ollut, olen saanut sen takaosan toimimaan aktiivisesti ja selän ylös sekä koko ylälinjan pyöreämmäksi ja ponia kokonaisuudessaan suoremmaksi ja herkemmäksi. Rusina teki kolme päivää töitä "lastenratsuna", mutta silti se oli seuraavan kerran ratsastaessa tosi kiva. Poni liikkuu itse eteenpäin eikä sitä tarvitse jatkuvasti patistaa liikkumaan. 

Kuvat ovat tosiaan vanhoja, pahoittelut siitä..

Pienenpieniä ongelmia kuitenkin on, eihän hevosen omistaminen ole ruusuilla tanssimista. Kesäihottuman lisäksi ponille on tullut haava kainaloon ja meidän kouluvyö hankaa siihen ikävästi. Luultavasti haava on tullut ötökän pureman seurauksena, kun vyö on hangannut koholla olevaan ötökän puremaan. Vyö ei tule kuitenkaan haavan päälle eikä poni siitä oikeastaan välitä eikä se tunnu olevan kipeä, mutta inhottava semmoinen aina on. Niimpä päätin ostaa karvaisen vyön, jotta nahkavyön reuna ei joka ratsastuksessa hankaisi haavaa uudelleen ja uudelleen auki. Yritän saada haavan mahdollisimman nopeasti parantumaan, jotta päästään taas käyttämään meidän "oikeaa" vyötä. Kesäihottuman seurauksena haavoja tulee usein mahan alle, vyön kohdalle, joten ostos on luultavasti kannattava myös tulevia kesiä silmällä pitäen. 

Tilanne päivitystä - missä me asummekaan?

"Teillä on ratsukkona todella hyvä yhteinen sävel"

Paljon on tapatunut viimeaikoina ja olen ollut blogin osalta aikaansaamaton, joten nyt on ehkä aika vähän taas valottaa meidän tekemisiä, mm. muuttoa. Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä tapahtui Tapsan tallilla ennen kuin vaihdettiin paikkaa. 

Hypättiin kerran viikossa Krissen estetreeneissä. Krisse on todella osaava ja todellakin minun mieleeni. Poni oli kaikissa kolmess valmennuksessa super hyvä ja pääsin sitä kautta itsekin hyppäämisen makuun jälleen! Estekorkeudet eivät pysyneet ensimmäisissäkään treeneissä kovin matalina, mutta hankalalta se ei kuitenkaan tuntunut vaikka olikin vuoden hyppytauko. Rusina tietenkin hyppäsi säännöllisesti, mutta minun tauko hieman arvelutti alkuun itseäni. Kuitenkin Krissen mukaan taukoa ei huomannut lainkaan ja meistä Rusinan kanssa näkyy ulospäin toimivuus ratsukkona.

Sileälläkin on alkanut sujua tosi kivasti. Vuokon treeneissä on käyty ja tehty paljon itsenäistä harjoittelua hyppäämisen ja maastoilun lisäksi. Viimeisimmässä Vuokon treenissä tehtiin ympyrällä vastalaukkaa ja vasen laukka on paljon heikompi. Myöskin huomattu on, että ponin ylälinjassa ei näy niin paljon lihasta, kuin vuosi sitten - kaula ei ole niin jytky. Takajalat on kuitenkin alkaneet toimia paremmin kuin koskaan ja sen huomaa eteenkin siitä, että ravissa on entistä hankalampi istua, mutta kyllä minä siinäkin opin varmasti istumaan!

Sitten päästään suurimpaan muutokseen, nimittäin muuttoon. Muutettiin nimittäin takaisin Iisalmeen, Rusina samalle tallille, mistä Kuopioon lähdettiinkin ja minä kotiin. Treenit jatkuu nyt täällä kuten ennenkin! Nyt kun kaikki asiat ovat selkeytyneet, voin taas alkaa säännöllisemmin ja useammin päivittämään blogiakin! Minulla on vähän enemmän aikaa nyt kirjoittaa kuin aikaisemmin, sillä tallille on lyhyempi matka ja kotona minulla ei ole ihan niin paljon "ylimääräistä" tekemistä kuin vanhempieni luona, jossa siis olen majaillut. Mutta seuraavaan kertaan!

Hermolomaako?

Kunnolliseen suoritukseen tarvitaan motivaatiota 

niin ratsastajalta kuin hevoseltakin!

Hermolomaa? Kyllä. Rusina tarvitsee nyt hieman kevennystä treeneihin. Viime postauksessa puhuin kaksista Vuoko treeneistä ja nehän olivat! Kuvia ei valmennuksista ikävä kyllä ole..

Tiistaina oli viikon ensimmäinen valmennus. Maanantaina nypin ponin harjan ja ratsastin sen todella kevyesti valmennusta silmällä pitäen. Se ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin, sillä poni oli todella hidas ja melko huono ratsastaa. Tehtiin suoristusta ja pyrittii saamaan poni liikkumaan ainoastaan eteenpäin! Todettiin, että Rusina on vähän jumissa ollut jo jonkin aikaa ja siksi laukka ei pyöri niinkuin sen pitäisi. Vuokon kanssa puhuimme pienestä hermolomasta; monipuolista liikuntaa ja jopa enemmän vapaapäiviä.

Keskiviikkona kaverini kävi minun taluttamana pienen maastokävelyn ja torstaina kävin vähän päästelemässä maastossa ja poni oli siitä erittäin innoissaan! 

Tänään, torstaina oli Vuokon treenit part 2 tälle viikolle ja poni oli todella paljon parempi! Tehtiin todella paljon jumppaavia ja suoristavia tehtäviä ja poni parani koko ajan! Verkasta lähtien se liikkui omalla moottorila eteenpäin ja oli todella mielyttävää, kun sitä ei tarvinnut koko aikaa pyytää liikkumaan ja se lähti eteenpäin yhdellä pohkeen puristuksella! Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, voltteja ja ympyrällä ulos väistättämistä. Treenaaminen alkoi tuntua oikeasti treenaamiselta, mutta todettiin silti Vuokon kanssa, että poni on ylälinjasta edelleen melko voimaton ja sinne se tarvitsee voimaa lisää. Kyllähän Rusina hyvin kantoi muotonsa ja liikkui hyvin eteenpäin, mutta silti siitä puuttui jotain! Kaikki oli teknisesti ok, mutta hieman takkuisuutta ja väsyneisyyttä siinä oli havaittavissa. Tästä kuitenkin noustaan!

Kunnon treeniä!

Asiat ovat jälleen kerran muuttuneet. Serkkuni lopetti ponin treenaamisen, joten se jäi nyt kokonaan minulle. Lopettamisen syynä on se, että pääsen taas itse treenaamaan, joten tietenkin tahdon valmentautua mahdollisimman aktiivisesti samoin kun serkkuni. Tämän seurauksena viikoista olisi tullut ponille todella raskaita.

Nyt kun poni on ainoastaa minun käytössäni, pääsen valmentautumaan parikin kertaa viikossa sekä ratsastamaan muinakin päivinä sitä itse. Näin ollen oma kuntoni kasvaa, ratsastukseen tulee taas enemmän rutiinia ja päästän ponin kanssa taas parantamaan meidän yhteistä tekemistä!

Eilen sain Reetan mukaan tallille ja sain kuvia! Rusina oli aluksi todella pohkeen takana, kuten edellisenäkin päivänä, torstaina, jolloin päätin antaa meidän molempien mielen rentoutua ja menin alkuverkn jälkeen ilman satulaa, pitkin ohjin loppu ratsastuksen ja oli muuten mukavaa! Kuitenkin takaisin perjantain ratsastukseen. Tein perus juttuja alkuverkkaan; ympyröitä ja asettelua ulos ja taivutuksen suuntaisesti, jotta sain ponia vähän suoristettua. Verkatessa herkistelin pohjeapuja käyttämällä myös kannusta, sillä pelkkä pohkeen käyttäminen ei tuottanut tulosta. Verkan aikana poni herkistyi ja suoristui todella paljon ja pääsin ratsastamaan sitä oikeasti kunnolla ja siitä tuli todella miellyttävä, kun se kulki omalla moottorilla eteenpäin.

Laukka ei aluksi meinannut myöskään pyöriä, vaan jäi todella hitaaksi ja löysäksi, joten siinäkin oli tehtävä töitä. Parin spurtin jälkeen sain takajalat mukaan touhuun ja sekin alkoi luonnistua! Rusinan vasemmalla laukalla on taipumut välillä mennä ihan hitusen nelitahtiseksi, mutta kun sen sai ottamaan molemmat takajalat hyvin alle, alkoi se ponnistaa laukkaa eri tavalla ja sen seurauksena se tietenkin parani!

Ulkona oli todella viileä keli, mutta ratsastaessa tuli todella lämmin! Huppari ja toppaliivi päällä aloitin ja toppi päällä lopetin! Tein verkan jälkeen laukan vaihtoja, jotka alkaa sujua jo aika hyvin. Muutaman kerran sain tehtyä joka kolmannella askeleella vaihdot ja poni oli aivan liekeissä! Pätkittäin vähän liiankin ja vaihdoista tuli.. hieman lennokkaita.

Loppuun tein vielä muutamat keskiravit ja Reetta keventeli ponin sitten pois. Pitkästä aikaa poni tuntui todella hyvältä ja se nautti siitä, mitä tehtiin. Tänään kävin sitten maastoilemassa kevyesti, kun seuraa tallilta löytyi. Opin kivan maastolenkin ja nyt osaan itsekin käydä siellä ratsastelemassa. Mutta ensi viikolla kahdet Vuokon treenit, huippua!

Takaisin treenien pariin

"Ei sitä tänään varmaan tuon suoremmaksi saa"

Viime viikon tiistaina olin pitkästä aikaa Vuokon treeneissä. Niitä treenejä olen kaivannut koko sairaslomani ajan ja vihdoin pääsin siihen! Nyt kun lääkärit sanoivat, ettei selkä mene käytöstä rikki, pääsen taas kunnolla treenaamaan ja elämään "normaalia" elämää, erona vain se että kipu on koko ajan menossa mukana. Kuitenkin treenaamaan on päästävä ja Vuokon valmennuksissa alan taas käymään säännöllisesti.

Alkuverkan tosiaan tein itsenäisesti, kuten aina. Poni oli todella hidas joka avulle, eikä liikkunut eteenpäin sekä painoi kädelle todella paljon. Kentällä oli vain vähän tilaa, joten menin tyhjään maneesiin ratsastamaan ponin eteen. Rusina parani vähän ja sain sen ratsastettua herkemmäksi pohkeelle sekä ohjalle ja liikkumaan itse eteenpäin. Paras mahdollinen se ei ollut, mutta riittävän hyvä, että sain valmennuksesta jotain irti. Kuitenkin vinoksi se verkan jälkeen jäi, mutta sentään se liikkui.

Aloitettiin valmennus suoristelemalla ponia ja se olikin koko valmennuksen teemana. Oikea kylki oli tosi hankala saada haltuun ja se aika ajoin yritti karata, mutta onneksi Rusina yrittää aina miellyttää ratsastajaa ja teki tosi hyvin töitä, kun siltä pyysi. Totesimme Vuokon kanssa, että poni on melko voimaton ja siksi oikea kylki yrittää karata. Kuitenkin sain ratsastetua kyljen läpi, jolloin ravi tuli tahmeammaksi, mutta sitäkin ponin kanssa on tehtävä, jotta se saadaan suoristumaan ja voimaa kerrytettyä takaisin. Kaikissa askellajeissa tehtiin samoja juttuja ja loppuun poni tuntui todella hyvälle! Ei ihan niin hyvälle, mitä ennen sairaslomaani, mutta parani huomattavasti alkuun verrattuna!

Omassa istunnassanikin on todella paljon korjattavaa, sillä minäkin olen melko voimaton. Lihakset ovat karisseet melkein olemattomiksi, jonka takia istun todella takakenossa. Siitäkin pääsen eroon ainoastaan treenaamalla vatsoja ja ravissa isumalla suorassa. Kyllä tästä vielä noustaan!

Laukannostoja tehtiin ensin vasempaan kierrokseen niin, että asetus oli oikealle, jolloin poni joutui ponnistamaan kunnolla takaa jotta sai laukan nostettua. Alkuun poni sit vähän vastusteli, mutta sen jälkeen nostot alkoivat onnistua, jolloin pääsin tekemään niitä suoralla hevosella. Poni teki tosi hienosti ja suoritti mahtavasti. Vuokko sanoi, että ponin muoto riittäisi jopa VaB radalle, mutta voimaa on saatava.

Tulevaisuudessa itsenäisessä treeissä pyrin saamaan ponille taas voimaa takaisin ja hyppäämäänkin olisi kiva päästä pitkästä aikaa. Saa nähdä, mitä kesä tuo tullessaan, mutta toivottavasti päästään molemmat ratsukkona samalle tasolle, missä oltiin viime kesänä! 

Osteopaatti

Kuinka tämä on enää mahdollista?

Poni pääsi osteopaatin käsittelyyn keskiviikkona! Osteopaatti manipuloi (raksauttelee) niveliä sekä aukoo omalla tekniikallaan lihaksia. Rusina oli nauttinut hoidosta todella paljon, joka ei minua yllättänyt lainkaan, sillä poni tykkää todella paljon hieronnasta ja muusta sellaisesta käsittelystä. Itse en valitettavasti päässyt paikanpäälle, mutta serkkuni soitti heti käsittelyn jälkeen sekä soitin itse ponia hoitaneelle osteopaatille. 

Lanne ponilla oli ollut jumissa, ja siitä oli säteillyt oikeaan takajalkaan, josta hyvinkin voi johtua oikean takajalan pieni heikkous verrattuna vasempaan jalkaan, joka ilmeni parhaiten laukatessa vasempaan kierrokseen, jolloin laukka ei ole niin voimakasta kuin oikeaan kierrokseen, sillä hevonenhan kantaa itseään ja haluttua muotoa paljon ulkotakajalalla. Rusinalla on melko pitkä selkä verrattuna sen muuhun runkoon, jolloin ristiselkä- ja lannejumit eivät ole kovin harvinaisia.

Lavat olivat olleet auki, mutta sään oikealta puolelta oli myös löytynyt jumi, joka voi taas olla syynä oikean lavan karkaamiseen vasempaan kierrokseen mentäessä. Tämä saattaa johtua satulasta, meidän ihanasta koulusatulasta. Satula ei olekaan sopiva, vaan satulan paine jakautuu eteen ja taakse, muttei keskelle. Kuinka meillä on taas satulaongelma?! Puhuin tästä osteopaatin kanssa puhelimessa ja hän sanoi ponilla olevan todella pystyt ja ylös kiinnittyvät lavat, jolloin täydellisen satulan löytäminen on hankalaa, todella hankalaa! Voi olla, ettei sitä juuri sopivaa löydy kuin mittatilauksena tehtynä, mutta ne on opiskelijabudjetille turhan kalliita. Nykyisellä satulalla voi vielä ratsastaa, mutta romaania on käytettävä ja satulaa siirrettävä aavistus taaksepäin, jolloin sen paine kyllä jakaantuu tasaisesti. Kuitenkin liian takana oleva satulakaan ei ole hyväksi, mutta voi olla, ettei ponille ole haittaa siitä, jos ratsastaja istuu pari senttiä taaempana, sillä onhan sillä se pitkä selkä.

Muuten kaikki tuntuisi olevan kunnossa ja ponilla oli pari päivää pelkkää kävelytystä, jonka hoidin minä. Ihana päästä rennosti käppäilemään maastoon ponin kanssa! Kunnon treeniin kun tuo minun selkäni ei vielä pysty, on mukava päästä edes tuulettumaan raittiiseen ulkoilmaan rakkaan eläimen kanssa. Treenaamaan olisi kuitenkin kivuista huolimatta kova hinku, mutta kyllä minä siihen pian pystyn! Mieli kuitenkin lepää satulassa, oli ratsastus millainen tahansa!

Itse kävin lääkärissä jälleen ja sain luvan tehdä ihan kaikkea, mihin vain pystyn. Pieni kipu selkää liikuttaessa ei haittaa, enkä saa sitä liikkumalla rikki. Kuitenkin kivun kanssa oleminen ei ole mitään parasta, mutta pakko yrittää päästä taas normaaliin elämään. Selkä luultavasti paranee, mutta hitaasti. Lääkäri arveli, ettei parantuminen tapahdu tämän vuoden puolella, mutta motivaatiota elämään tuo se, että se kuitenkin voi vielä palautua normaaliksi! 

Pienimuotoista teenaamista

Ratsastusta ei pysty lopettmaan kesken vaikka sattuu

Olen siis päässyt jo vähän treenaamisen makuun takaisin. Vielä kunnon rääkkitreeniä en pysty tekemää ja on pakko ratsastaa selkätuen sekä vahvojen kipulääkkeiden (nyt ei puhuta buranasta ja panadolista..) kanssa. Tuli myös todetua, että kolmen päivän ratsastusputki ei ole myöskään vielä hyvä idea. Lääkäri ei myöskään suositellut ratsastamista, mutta mieli kaipaa niin kovasti satulaan, että sinne oli päästävä. Kivuista huolimatta ratsastaminen ja Rusinan hoitaminen oli niin ihanaa ja siitä sai uutta energiaa elämiseen. Kun välillä käy ratsastamassa, jaksaa taas uskoa siihen, että jonain päivänä pääsen jälleen kunnolla treenaamaan ja hankkimaan kadotetut lihakset takaisin.

Lauantaina poni oli tosi jäykkä varsinkin lavoista. Se tuntui melko etupainoiselta ja tein paljon töitä käynnissä ja otin nopeasti ravia ja vähän laukkaa testaillen, mitä selkä kestää sekä jumpaten samalla ponia. Poni parani loppua kohti ja lopuksi tein hetken vielä käyntityöskentelyä, jonka jälkeen kävelytin sen hyvin ennen talliin menemistä. Ratsastin koko ajan maneesin iso ovi auki, sillä se oli jätetty auki kun menin ratsastamaan ja se oli ihan hyvää treeniä ponille, sillä se kyttäilee todella paljon maneesin ovia kun ne ovat auki.

Ratsastuksen jälkeen hieroin ponia lavoista melko pitkään, sillä ne olivat todella jumissa. Sain niitä vähän auki ja puuhailin muutenkin tallissa melko kauan. Ponin hoitaminenkin on vaan niin mukavaa, ettei tallilta ole mikään kiire pois!

Sunnuntaina ratsastin melko normaalisti - en kunnon treeniä itselleni, vaan olisin luokitellut sen melko kevyeksi jos olisin kunnossa. Treenin tarkoituksena oli saada ponia vielä pehmeämmäksi ja enemmän takaosan päälle ja kevyemmäksi edestä. Treeni tuotti tulosta ja sain ponia kulkemaan enemmän ylämäkeen ja aktivoitua takaosaa. Tein vähän vaihtoja, jolloin poni joutui nousemaan edestä ylös ja koukistamaan takajalkojaan, jotta vaihdoista tuli hyviä. Loppuraveilla ratsastin enemmän pidemmäksi ja pyöreäksi kuin alas, tarkoituksena vain huokaista ja rentoutua. Kunnon kävelytyksen jälkeen taas hieroin ja hoidin ponia jonkin aikaa. Leikkasin myös jalkakarvat, sillä jalkojen peseminen helpottui kun tarhasta tullut muta ei tarttunut karvoihin ja se on helpompi pestä pois.

Maanantaina treenin tarkoitus oli saada poni mahdollisimman vetreäksi, jotta se olisi miellyttävä ratsastaa seuraavana päivänä ja olisi joka kohdasta hyvin kuulolla. 

Tosiaan serkkuni treenaa ponilla nyt kun en itse pysty kuin muutamia kertoja käymään ja tähän asti en pystynyt ratsastamaan kuin silloin tällöin. Huomaahan sen edelleen ettei selkä ole terve ja ratsastaminen tuottaa vähän kipua, mutta pää ei vaan anna minun enää olla ratsastamatta. Pakko päästä takaisin edes pari kertaa viikossa siihen elämään, jota olen elänyt melkein aina ja johon olen tottunut.

Poni oli kuitenkin melko jees ratsastaa. Koska olin edellisenä päivänä ratsastanut sen ylämäkeen, ei se tuntunut enää lainkaan etupainoiselta, se kantoi hyvin itsensä ja oli kevyt kädelle. Tein paljon väistöjä, ulospäin asetteluja, avotaivutuksia ja sulkuja, jotta sain lavat hallintaan, rungon taipumaan ja ristiselkää auki. Loppuun poni oli aivan loistava! Se oli kädelle höyhenen kevyt, kuunteli pohetta melkein hipaisusta ja teki kaiken, mitä siltä pyysin. Hikihän sille tuli kun se joutui liikkumaan kunnolla eteen ja suorittamaan tehtäviä, joissa sen piti venyä ja samalla pitää ryhti ja eritoten selkä ylhäällä. Se oli koko viikonlopun tavoite, että poni muistaa itse kulkea selällä, eikä yritä päästä pälkähästä kipittelemällä vain kaula kaarella. 

Tallissa jälleen vähän kokeilin lapoja, jotka olivat lauantaihin verrattuna todella hyvät ja hierominen oli tuottanut tulosta! Jälleen tallilla vierähti ratsastuksen jälkeenkin yli tunti, mutta siellä on yleensä aina jotain tekemistä. Jos ei muuta niin ponin puunaaminen ja paijaaminen. 

Kuvassa ponin uusi loimi, joka on mielestäni vaan maailman suloisimman värinen!

Mutta näillä mennään! Kolmen päivän putki siis ei ole tässä vaiheessa vielä hyvä, joten täytyy testata edes yhdellä välipäivällä, tykkäisikö selkä siitä vähän enemmän. Näillä mennään toistaiseksi ja toivon mukaan parantumisessa ei tulisi ainakaan takapakkia, vaan enemmänkin vastauksia kysymyksiin ja kivun hellittämistä. Tavoitteena olisi päästä ratsastamaan ilman kipulääkkeitä, mutta jos kipu on jo kroonistunut, suostun syömään lääkkeitä vaikka koko loppu elämäni kunhan vain saan ratsastaa! Olen kasvanut satulassa, joten siellä myös vanhenen!

Inspiraation tuulahduksia

Edellisessä postauksessa kerroin, että blogini jää tauolle. Poistin tämän postauksen, sillä sen julkaisusta oli niin vähän aikaa, että se ilmoitus oli oikeastaan turha, sillä sain jostain todella suuren inspiraation blogin kirjoittamiseen. Tarvitsen mielekästä tekemistä kun olen kotona yksin enkä voi tehdä melkein mitään, mitä normaalisti tekisin.

c) Reetta

En siis pysty käymään koulussa, sillä pitkään istuminen tekee todella kipeää ja lääkitys minulla on melko vahva. Selän hermoissa on jotain vikaa ja ne voivat olla parantumassa, tai olla kroonisia. Kaikkeen olen henkisesti varautunut ja päätin, että oli miten oli, ratsastusta en lopeta ja koulut käyn loppuun. Lääkärin mukaan saan käydä kävelyillä ja käyttää selkää kivun sallimissa rajoissa.

c) Stiina

Eilen kävin ponin luona ja menin ilman satulaa. Käveltiin, otin vähän ravia ja laukkaa. Selkä ei tästä pitänyt, joten ratsastuksen reenaaminen on edelleen tauolla. Käynnissä meneminen oli ihan jees, joten sitä voin harjoittaa. Myös lyhyillä kävelylenkeillä voin käydä ja paljon täytyy venytellä. Kevyen liikunnan ja venyttelyn lisäksi käyn akupunktiohoidoissa mahdollisimman usein, jotta selän lihakset pysyvät rentoina, eivätkä tuota lisää kipua.
Toivottavasti selän arvoitus ratkeaisi pian ja saisin oikeanlaista hoitoa siihen. Kouluun en usko palaavani enää tänä keväänä. Koskaanhan sitä ei voi varmaksi sanoa jos pystyisinkin jotain tekemään, mutta heikolta näyttää. Syksyllä alkaa taas uusi lukukausi, toivottavasti parempi kuin tämä kuluva..

Pitkästä aikaa!

Blogi on ollut tauolla miltei puoli vuotta! Motivaatio blogin suhteen on ollut olematon, sillä selkäni on edelleen niin kipeä, ettei ratsastamaan ole asiaa. Kuitenkin pientä päivitystä on ehkä hyvä tehdä tännekin, vaikka lääkkeet ja jatkuva sairasloma vetävät mieltä hevosten ja liikunnan osalta pohjalukemiin.

Kuva keväältä 2015

Rusinaa en ole tietenkään unohtanut, onhan se sentään silmäteräni ja edelleen rakkain eläin mitä maa päällään kantaa. Kuitenkin tallilla käyminen on jäänyt todella vähäiseksi, sillä auton rattiin en lääkkeiden vaikutuksen alaisena uskalla lähteä, ekä pysty tallilla käytännössä tekemään mitään. Rusina oli maaliskuun alkuun asti Iisalmessa, jossa se asui syksystä asti ja myös viime keväänä. Sitä liikutti kavereitani satunnaisesti, kuka milloinkin ehti. Tilanteeseen tuli kuitenkin helpotusta ja poni muutti Toivalaan, jossa serkkuni alkoi sitä aktiivisesti ratsastamaan, joten poni sai taas pysyvän ratsastajan.

Ponilla menee siis hyvin ja se pääsee treenaamaan aktiivisesti ja mahdollisuuksien mukaan kisailemaankin serkkuni kanssa. Minä yritän parannella selkääni, kun jalkanikin sain viimein toimintakuntoon ainakin jollain tapaa. Oikea nilkkani siis meni koulussa veltoksi, joten Kiuruveden terveyskeskuksen kautta lähdin sitten KYSiin pariksi yöksi ja jalassani todettiin pohjehermon halvaus. Se onneksi parani reilussa kuukaudessa ja nyt voin kävellä melko normaalisti. Pian ajattelin kokeilla hevosen selkään nousemista, mutta treenaamaan minulla ei ole vielä asiaa.

Mutta tästä vielä noustaan! Palataan.